Terhi Tarkiaisen Pure mua on kirja, jonka lukemista odotin innokkaasti, jopa hieman pelokkaana: voiko tämä olla niin herkullinen, kuin mitä lupaava takakansi vihjaa? Huojennuksekseni voin sanoa, että kyllä. Terhinen tuulettaa ja raikastaa vampyyrikirjallisuutta oikein olan takaa, tuo mukaan kotimaisia mausteita Suomen historiasta ja ennen kaikkea lisää hurttia huumoria. Eroottisuuden suhteen tämä ei ole mitään J.R. Wardin vampyyripornoa, mutta ei myöskään sovi pienempien silmille. Mitään kimaltavaa Twilightia tämä ei todellakaan ole.
Pure mua aloittaa suorastaan nerokkaasta lähtökohdasta. Päähenkilö Anna täyttää kolmekymmentä vuotta ja hän saa syntymäpäivälahjaksi rikkailta vanhemmiltaan ikioman komean vampyyrin, häkissä, panta kaulassa ja nahkahousut jalassa. Vlad on kylmästä ihosta huolimatta kuuma, epäkuollut ja kokonaan Annan omistuksessa, mutta onko tilaisuuden käyttäminen hyväkseen silti väärin? Mikä on salainen vampyyrikenneli, josta Vlad on hankittu? Entä miten kaikki liittyy Suomen sisällissodan ajan tapahtumiin, joista Anna parhaillaan tekee neljättä vuotta gradua?
Pure mua on ihastuttava yhdistelmä jännitystä, romantiikkaa ja roisia huumoria. Yhteiskunnallisia kysymyksiä ja Suomen historian kipukohtia viistetään, mutta chick litin keveydellä. Päähenkilö Anna kun on rikasta yhteiskunnan kermaa, joka yrittää turhaan humanismillaan kapinoida vanhempiaan vastaan. Tapahtumat etenevät nopeasti, yllättävät ja juoni punoutuu siistille rusetille. Riemukkaita, värisyttäviä ja jännittäviä käänteitä riittää. Liikaa en tahdo paljastaa, jotta muutkin pääsisivät nauttimaan kirjasta yhtä suurella antaumuksella. Vampyyrien rakastajille tämä on must, mutta muillekin kotimaiset puitteet ja irvaileva ilottelu tarjoavat poikkeuksellisen elämyksen.
Helmet-lukuhaaste 2018: 34. Kirjassa luodaan tai syntyy jotain uutta.
Arvio: ****1/4
Siniset helmet 
8 Comments Add yours