Omaperäinen Arthur-eepos: T.H. Whiten Muinainen ja tuleva kuningas

img_20180925_1008047444001362053200096.jpg
T.H. White: Muinainen ja tuleva kuningas. Vaskikirjat, 2018. 

T.H. Whiten Muinainen ja tuleva kuningas on yksi erikoisimmista lukukokemuksistani. Ulospäin se näyttää tiiliskivimäiseltä fantasiakirjalta, perinteiseltä kertomukselta kuningas Arthurista ja pyöreän pöydän ritareista, mutta kuvaus ei kerro totuutta kirjan luonteesta. Muinainen ja tuleva kuningas on samaan aikaan paikoin lapsellisen hupsu, paikoin lyyrinen ja runsas ja samaan aikaan, huumorin alla piilee pohjavireeltään katkera filosofinen tutkielma vallasta. Pythonilaisen pilkkeen silmäkulmassa ja liikutusta aiheuttavan ylevän paatoksen ei luulisi mahtuvan samaan kirjaan, mutta tässä se kirja kuitenkin on, kaikista epäilyksistäni välittämättä.

Muinainen ja tuleva kuningas on suomennettu vasta nyt, mutta englanninkielisessä maailmassa sillä on ollut valtava vaikutus. Disney on tehnyt kirjan ensimmäisestä osasta Miekka kivestä lasten piirretyn ja musikaali Camelot myös ammentaa T.H. Whitelta. Omistin pienenä Miekka kivessä vhs:n ja piirretty yllättävänkin paljon noudattaa Whiten kirjaa, vaikka onkin ottanut myös taiteellisia vapauksia. Kumma kyllä Merlynin puhuva pöllö Arkhimedes ei ole Disneyn lisäys.

Whiten kirja aluksi vaikuttaa anarkistisen humoristiselta mutta paikoin lumoavan kauniisti kirjoitetulta lastenkirjalta. Ensimmäinen osa keskittyy Wartiksi kutsutun Arthurin lapsuuden vuosiin, kun Merlyn opettaa häntä muuttamalla tulevaa kuningasta erilaisiksi eläimiksi. Merlyn elää ja ikääntyy historiassa nurin kurin, joten hänen puheensa ja loitsunsa ovat varsin anakronistisia, mutta itse kerrontakin tekee anakronistisia huomioita ja paljastaa lukijalle rakenteitaan. Esimerkiksi heti alkusivuilla kertoja mainitsee hahmojen juovan portviiniä, jota ei ole vielä keksitty, mutta joka kuulemma paremmin luo lukijalle oikean tunnelman.

Sitä mukaa kun Arthur kasvaa, kasvaa kirjakin, ja viimeistään kun tullaan Lancelotin, Guineveren ja Arthurin kolmiodraamaan, sotiin ja juonitteluihin, niin ajatus Muinaisesta ja tulevasta kuninkaasta lastenkirjana karisee. Arthur-taruja vähemmän tuntevan lukijan kannalta hahmoja alkaa vilistä sellaiset määrät, että perässä on vaikea pysytellä ja kysymykset oikeudesta, yhteiskunnasta ja vallasta käyvät yhä kiperämmiksi.

Samalla tavalla kuin Sinuhe egyptiläinen sijoittuu muinaiseen Egyptiin mutta silti heijastelee Suomen sodan jälkeisiä tuntoja, Muinainen ja tuleva kuningas ei ole vain kirja Arthurista vaan myös toisen maailmansodan aiheuttamista tunteista ja ajatuksista. White myös suoraan ja anakronistisesti puhuu sekä Neuvostoliitosta että Hitleristä. Aikakauteen liittymättömän natsikortin vetäminen ei kuitenkaan ole Whitella samalla tavalla väsynyt veto kuin mitä se olisi nykyaikana, kun ottaa huomioon, että kirja on kirjoitettu kesken sodan ja Hitlerin yhä eläessä. Se tekeekin eettisistä ja yhteiskunnallisista pohdinnoista kipeämpiä ja aidompia.

Muinainen ja tuleva kuningas sai minut ihastumaan, nauramaan, liikuttumaan ja hämmentymään. Välillä tyyli tuntui oudon hömelöltä koheltamiselta eikä voi sanoa, että olisin Whiten kaikissa poliittisissa pohdinnoissa samaa mieltä. Mutta en voi sanoa, ettei Muinainen ja tuleva kuningas olisi tehnyt minuun vaikutusta. Se on suuri ja poikkeuksellinen teos, muutenkin kuin kokonsa puolesta.

 

Helmet-lukuhaaste 2018: 14. Kirjan tapahtuvat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan

Arvio: ****1/4

Advertisements

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s