Konetrilogian hyytävä päätös: Helena Wariksen Jäänvartija

Helena Wariksen Konetrilogian aloitti vuonna 2017 Linnunsitoja, vuosi sitten ilmestyi Vedenkehrääjä ja tänä kesänä scifisarja sai komean päätöksensä kirjalla Jäänvartija. Konetrilogia on ehkä merkitty nuortenkirjaksi, koska dystopia jylläsi Nälkäpelin vanavedessä vuosia etenkin nuortenkirjallisuuden puolella, mutta trilogia on enemmän aikuisempaan makuun sopivaa YA:ta. Waris kirjoittaa kauniin herkkävireisesti ja poikkeuksellisen lyhyestä koostaan huolimatta trilogian kirjat ovat vaativia lukijaansa kohtaan. Jäänvartija sijoittuu edellisten…

Kehopositiivisuutta Suomeen: Johanna Hulkon Suojaava kerros ilmaa

Johanna Hulkon Suojaava kerros ilmaa tuo suomalaiseen nuortenkirjallisuuteen amerikkalaisissa kirjoissa jo vaikuttaneen kehopositiivisuus-aiheen. Pääosassa on kasiluokkalaisen Kepan suhde omaan kehoonsa ja siihen, miten ympäristö reagoi hänen ylipainoonsa. Toisen näkökulman tarjoaa Huu, johon Kepa törmää Ahvenanmaalla postcrossaajien kokoontumisessa. Lukijoille ei suoraan selvitetä, onko Huu muunsukupuolinen vai trans, mutta Huikko käsittelee aihetta ihailtavan hienovireisesti. Suojaava kerros ilmaa on herkkä…

Sisäänheittokirjoja lukuhaluttomille koululaisille

Kun keskustelu lasten ja nuorten lukemisesta raivoaa taas kuumana ja syysloma on nimetty lukulomaksi, ajattelin kirjavinkkarina tarjota muutaman vinkin lukuhaluttoman koululaisen saattamiseen kirjojen ääreen. Ikätasot eivät ole ehdottomia, vaan lapsen lukutaidon ja kypsyyden asteen mukaan pari luokkaa ylemmän tai alemman kirjat saattavat sopia hänelle paremmin. Osa kirjoista, kuten esimerkiksi Neropatin päiväkirjat, maistuu myös hyvin laajalle…

Nasevaa sanailua ja lemmenhuolia: Jukka-Pekka Palviaisen Opeta minut lentämään

Jukka-Pekka Palviaisen Opeta minut lentämään on taidokkaasti kirjoitettu nuortenkirja rakkaushuolista ja mielenterveydestä. Aiheet ovat painavia, mutta niitä kosketellaan keveällä otteella. Dialogi on aivan nerokkaan nasevaa ja saa aikaan äänekkäitä naurunpyrskähdyksiä. Juoni ei ole kovin mullistava ja romaani onkin vahvimmillaan dialogissa ja tunnelmallisissa tuokioissa. Pääosassa ovat Ilona ja Vertti, joilla on molemmilla omat murheensa. Ilona on aloittamassa…

Konekummittelua varhaisnuorille: Vashti Hardyn Wildspark

Helmet-lukuhaasteen kohtaan sokkona hyllystä valittu kirja laitan Vashti Hardyn fantasiaseikkailun Wildspark, joka osui kirjastossa käsiini. Kirjan alaotsikko on kiehtovasti A Ghost Machine Adventure eli kummituskoneseikkailu ja se kuvaakin kirjaa hyvin. Hardyn kirja solahtaa Pottereiden tavoin varhaisnuorille sopiviin fantasiaseikkailukirjoihin, mutta miljööltään ja tyylipiirteiltään yhdistää fantasiaan vahvasti steam punkia ja koneromantiikkaa. Päähenkilö, maatalon tyttö Prue, on taitava mekaanikko, joka…

Hiiviskelyjännitystä kauhuparantolassa: Eva Frantzin Osasto 23

Eva Frantzin Osasto 23 edustaa harvinaista mutta kaivattua kirjallisuudenlajia: alakoulun kauhua. Osasto 23 on saanut Runeberg junior -kirjallisuudenpalkinnon ja muutenkin innostuneen vastaanoton. Vaikka teos on kauhua, verisen isompien säikyttelyn sijaan kysymys on hiipivästä viitos-kuutosille sopivasta jännityksestä, jossa on mukana yliluonnollisia väreitä. Osasto 23 sijoittuu historialliseen miljööseen ja pelottavuus pysyy alakoulun loppuun ja herkemmille yläkoululaisille sopivissa uomissa. Keuhkotautisen Stinan perhe on suuri…

True Crimea ja voodoota: John Berendtin Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

Helmet-lukuhaastessa on kohta, että pitää lukea kirja, jota näkee tuntemattoman henkilön lukevan. Juuri tällä tavalla törmäsin John Berendtin kirjaan Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa: istuin junassa ja vastapäinen matkustaja luki kirjaa kannet selkeästi esillä. Varasin sen kirjastosta ja huomasin tarttuneeni itselleni tyystin vieraaseen kirjallisuudenlajiin: dokumenttiromaaniin. Toimittaja John Berendtin aikoinaan bestselleriksi noussut Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa saattaa nopeasti…

Kynäniekan pakollinen: Raymond Queneaun Tyyliharjoituksia

Helmet-lukuhaasteeseen kuuluu kohta “kirjan lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen”. Tämän kohdan suorittaminen on ollut minulle erityisen haasteellista, koska näin ylimielisesti sanottuna olen kirjallisuuden opintojen aikana ja niiden jälkeen saanut luettua klassikoista suurimman osan. Käsiini sattui Raymond Queneaun kuuluisa Tyyliharjoituksia, ja kun aloin lukea sitä, muistin itsea asiassa senkin lukeneeni jo aiemmin. Tyyliharjoituksia ei kuitenkaan ole mikään juoniromaani, jonka lukukokemus…

Lohikäärmeleidin muistelmat: Marie Brennanin A Natural History of Dragons

  Marie Brennanin A Natural History of Dragons, A Memoir by Lady Trent on kirjoitettu viktoriaanisen elämäkerran tyyliin, mutta pääosassa on tunnetuksi lohikäärmetutkijaksi kasvava leidi.  Romaanin juoni menettelee, mutta virkistävintä siinä on ehdottomasti historialliseen fantasiaan harvinainen antisentimentaalinen ote, voimakas tiedemielinen sankaritar sekä aidoksi luotu maailma, jossa lohikäärmeet ja viktoriaaniset tutkimusretkeilevät solahtavat luontevasti vierekkäin. Jännitystä ja lohikäärmeitä olisi saanut…

Avain aikaan: Sanna Iston Sirpale

Sanna Iston Sirpale on hitaan tunnelmoiva nuortenromaani Berliinistä, aikamatkustuksesta, anteeksiannosta ja ensirakkaudesta. Kirjan kannessa on liepeen alta pilkistävä Berliinin kartta, joten harmitti vähän, että luin kirjaston kappaletta, jossa karttaa ja sisäsivujen talon pohjapiirroksia ei päässyt näkemään kunnolla. Isto on aiemmin kirjoittanut pienemmille lukijoille, mutta hänen kauniisti soljuva tyylinsä sopii hyvin tähän hyppäykseen vanhempaan kohdeyleisöön. Päähenkilö Minja jää…

Pelokkaasti pelaamisesta: Paula Norosen Supermarsu ja kavala koodi

Paula Norosen Supermarsu-sarja on kohonnut viime vuosina uhkaamaan Risto Räppääjän asemaa. Viime vuonna elokuvateattereihin tuli ensimmäinen Supermarsu -elokuva ja kirjojen suosio on yhä kasvanut. Räppääjien tavoin sarjan salaiset aseet ovat runsas värikäs kuvitus, tutut ilmeikkäät hahmot ja runsas huumori. Puskafarssimaisuuden sijaan Norosen huumori keskittyy absurdiin nonsenseen ja satiiriin. Supermarsujen sankari on Emilia, joka saa marsunsa…

Kiduttaja kiertueella: Genen Wolfen Kiduttajan varjo

Gene Wolfen Kiduttajan varjo aloittaa palkitun scifitrilogian nimeltä Uuden auringon kirja. Vaikka trilogia sijoittuu tulevaisuuteen, sen yhteiskunta on melko keskiaikainen ja siinä mielessä se muistuttaa enemmän avaruusoopperaa tai fantasiaa kuin hard core scifiä. Kiduttajan varjo edustaa laadukasta tarinankerrontaa ja kieli on kaunokirjallisesti ansiokasta, mutta itsenäisenä kirjana aloitusosa tuntuu hieman päämäärättömältä vaeltelulta, jossa vielä odotetaan seuraavia osien käänteitä. Eniten minuun…