Kun väki etenee niin pidot paranee: Elina Rouhiaisen Aistienvartija (Väki 2)

img_20181012_1032464642317686123678552.jpg
Elina Rouhiainen: Aistienvartija (Väki 2). Tammi, 2018.

Elina Rouhiaisen Väki-sarjalla menee kovaa: ensimmäinen osa Muistojenlukija voitti Topelius-palkinnon ja sarjasta on myös tv-sarja-adaptaatio tekeillä. Muistojenlukijan jälkeen olin varovaisena lukijana vielä vähän odottavalla kannalla, mutta Aistienvartija lunastaa lupaukset. Henkilöhahmot ja teemat syventyvät, toiminta on räjähtävämpää ja meno kansainvälisempää.

Muistojenlukija jätti meidät epätyydyttävään tilanteeseen, jossa sankarijoukkomme hajaantui ympäriinsä, suurin osa muistonsa menettäneinä. Kuten arvata saattaa, Aistienvartija tuo värikkään joukon yhteen: suomalaisen kiltin tytön Kiurun, räväkän intialaistaustaisen ja muunsukupuolisen Bollywoodin sekä kovia kokeneet romaniveljekset Nelun ja Dain. Heitä yhdistävät heidän yliluonnolliset voimansa ja yhteinen vihollinen, joka vaanii heidän henkeään.

Kovin paljon Aistienvartijan juonesta ei tee mieli paljastaa kirjaa lukemattomille. Itse odotin kaikkein eniten sitä, että saisimme lisää lempihahmoni Bollywoodin näkökulmaa ja sitä onkin luvassa. Kiurua valveutuneemman Bollywoodin kautta yhteiskunnalliset teemat terävöityvät. Bollywood ei epäröi sanoa mielipidettään vähemmistöjen oikeuksista ja nykypäivän poliittisesta tilanteesta. Rasismin ja muunsukupuolisten kokeman syrjinnän lisäksi väläytetään myös Pohjois-Irlannin tulehtunutta tilannetta, kun Bollywood ja Kiuru päätyvät sinne katoliseen tyttökouluun.

Väliosat tuppaavat trilogioissa olemaan tylsempiä väliosia, jotka petaavat loppuhuipennusta. Aistienvartijassa ei tätä ongelmaa ole vaan juoni ja jännite etenevät ja myös ihmissuhdekuviot muuttuvat kiinnostavammiksi. Loppu jää varsinaiseen cliffhangeriin, jossa meidän on pakko riippua päätösosan Unienpunoja saapumiseen asti. Kaikkitietävän kertojan välihuomiot välillä tuntuivat häiritsevältä ratkaisulta, mutta näkökulmien monipuolistuminen ilahdutti minua kovasti ja kieli oli kaunista ja soljuvaa. Erityisesti täytyy kiitellä myös upean värikylläistä kansikuvaa.

 

Helmet-lukuhaaste 2018: 17. Kirja käsittelee yhteiskunnallista epäkohtaa

Arvio:****

 

 

2 Comments Add yours

Leave a comment