Yhteiskunnallisen YA-fantasian voimanponnistus: Elina Rouhiaisen Unienpunoja (Väki 3)

wp-15903399411791567460340136214888.jpg
Elina Rouhiainen: Väki, Unienpunoja. Tammi, 2020.

Elina Rouhiaisen Topelius-palkittu Muistojenlukija aloitti kiitellyn yhteiskunnallissävytteisen YA-trilogian Väki, joka genreltään edustaa urbaania fantasiaa. Tv-sarjaakin trilogiasta suunnitellaan. Sarja kertoo joukosta nuoria, joilla on poikkeuksellisia kykyjä: siepata muistoja, kulkea unissa ja hämätä aisteja. Erityisiä kykyjä hamuaa itselleen Väki-niminen salaperäinen ja paha järjestö. Samalla fantasiataistelu kytkeytyy elimellisesti meidän maailmamme vähemmistöjen asemaan. Jatko-osassa Aistienvartija toiminta kovenee, kun Suomesta siirrytään Pohjois-Irlantiin ja ääneen pääsee enemmän räväkkä muunsukupuolinen Bollywood. Uusimmassa päätösosassa Unienpunoja palataan kotimaan kamaralle ja romaniveljekset Dai ja Nelu pääsevät keskiöön. Hieman myös saadaan valotusta vihollisen, Väen näkökulmaan.

Unienpunojassa metsästettävät käyvät itse jahtaajiaan vastaan ja punovat juonen Väen ja erityisesti sitä johtavan häikäilemättömän Punaisen pään menoksi. Nelu ottaa itselleen valeidentiteetin (helppoudella, joka on vähän uskottavuuden rajoilla) ja soluttautuu vihollisjärjestöön, aikomuksenaan alkaa murentaa sitä sisältä käsin. Samaan aikaan jengin muut jäsenet piileskelevät, hämäävät Väkeä ja etenkin Bollywood asettuu vastustamaan suunnitteilla olevia kiristyksiä ulkomaalaislakiin. Vanha ystävä ja vihollinen palaa myös takaisin kuvioihin. Kiurun kanssa suhteen aloittanut Dai puolestaan painiskelee lukutaidottomuutensa, slummilapsuuden aiheuttaman piilevän huonon itsetunnon ja väkivaltaisten impulssiensa kanssa.

Unienpunoja alkaa hätkähdyttävänkin räjähtävästi suoraan siitä mihin edellinen osa jäi. Romaanin ehdotonta kermaa ovat kiehtovat, moniulotteiset ja monipuoliset henkilöhahmot, joiden kohtaloihin helposti kiintyy. Suurin ansio on yhteiskunnallinen pohdinta sellaisella terävyydellä, jota muussa kotimaisessa YA:ssa ei näe. Kunnianhimoinen tähtäys suurten kysymysten ratkomiseen tuottaa myös trilogiaan tarinankaarellisia heikkouksia: taistelua rasismia ja vähemmistöjen oikeuksien polkemista vastaan ei voi voittaa tyylikkäällä ja helpolla tavalla, kuten ampumalla Kuolemantähden. Väki-trilogia on kunnioitettava ponnistus, mutta aiheet ovat niin isoja, että niiden täydellinen punominen lopussa siistiin nippuun ei olisi mitenkään mahdollista. Silti Rouhiainen on löytänyt Unienpunojan viimeisiin lauseisiin juuri trilogian lopetuksen arvoisen hienovaraisen toiveikkaan sävyn.

Helmet-lukuhaaste 2020: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Arvio: ****

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s