Monimuotoista magiaa: Elina Rouhiaisen Väki, Muistojenlukija

IMG_20180212_140237.jpg
Elina Rouhiainen: Muistojenlukija (Väki). Tammi, 2017. 

Odotin innokkaasti Elina Rouhiaisen Väki-sarjan aloitusosaa Muistojenlukija, joka on nyt voittanut Topelius-palkinnonkin. Rakastan Susirajalla -sarjaa, joka toi rosoisemmalla ihmissusi-twilightilla yliluonnollisen romantiikan Suomeen. Olen myös käännyttänyt muita sarjan faneiksi. Siitä huolimatta en ole kuukausiin saanut kirjoitettua Muistojenlukijasta blogikirjoitusta.

Muistojenlukija on saanut haltioituneen vastaanoton etenkin yhteiskunnallisuutensa ja edistyksellisyytensä johdosta. Minua on kuitenkin ihmetyttänyt se, miten romaanista on puhuttu aivan kuin itsenäisenä urbaanin fantasian edustajana, jonka arvon voi helposti mitata. Minulle Muistojenlukija oli kuin ensimmäinen luku kiinnostavasta tarinasta, tarinankaarellisesti keskeneräinen, lupaavia hahmoja ja lupaavia juonenalkuja sisältävä aihio, johon jatkoa odotan kiihkeästi. Minusta sarja kuitenkin ansaitsee sen, että siitä tehdään kokonaisarvio vasta, kun meillä on koko tarina hallussamme.

Muistojenlukijan päähenkilö on osittain romanitaustainen 16-vuotias Kiuru, jolla on salaperäinen kyky aistia toisten muistoja lintuina ja myös siepata niitä itselleen. Kiuru on luullut olevansa kykynsä kanssa yksin, kunnes hän törmää vallatussa talossa laittomasti maassa oleskelevaan nuorisoporukkaan, joka mullistaa hänen elämänsä. Kiuru saa tietää, että on muitakin, joilla on erityislaatuisia kykyjä ja hän myös oppii tuntemaan kykyjen mukanaan tuomat vaarat. Romantiikka ja jännitys sekoittuvat yhteiskunnalliseen sanomaan.

Muistojenlukija seisoo vahvasti vähemmistöjen ja taloudellisesti heikossa asemassa olevien puolella. Parhaita hahmoja on muunsukupuolinen, räväkästi räppäävä Bollywood, jonka toivon saavan enemmän toimijuutta jatko-osissa. Rouhiainen kirjoittaa vaivattoman taiturimaisesti ja kerronta pitää lukijan hyppysissään. Juonen loogisuus ja luontotuntemus eivät sen sijaan ole hänen erikoisalaansa. Erityisesti plussaa fantasiakirjallisuudessa harvoin kohdatusta omaperäisestä taikuudesta ja siitä, kuinka aidosti ja elävästi se soljuu keskelle arkista Vuosaarta. Jatko-osa ei voi tulla liian pian!

Arvio: ****

YA-lukuhaaste: Urbaani fantasia

3 Comments Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s