Matt Haigin viime vuonna ilmestynyt Poika nimeltä Joulu oli raikas tuulahdus pölyttyneeseen joulukirjallisuuteen: samalla räväkän humoristinen ja dickensiläisen pateettinen kertomus joulupukin synnystä. Ja mikä kaikkein parasta, Haig sijoitti joulupukin syntytarinan Suomeen niin kuin oikein on. Nyt tarinalle on tullut jatkoa uudessa joulukirjassa Tyttö joka pelasti joulun. Aivan yhtä hulvaton kuin edeltäjänsä ei jatko-osa ole, mutta saattelee kuitenkin joulumielelle.
Tyttö joka pelasti joulun sijoittuu pääasiallisesti Englantiin. Dickensiläisiä vaikuitteita on myös vielä edellisosaa enemmän. Itse kirjailija Charles Dickens onkin osuvasti mukana sivuhahmona. Kommelluksia ja jännitystä, surua ja jouluiloa, kaikkea löytyy. Huumori ei kuitenkaan ole aivan yhtä anarkistista kuin Pojassa nimeltä Joulu, jossa revitään nauruja pissaavista poroista ja räjähtävästä peikosta. Koomiikkaa tuovat tontut, muun muassa tonttulehden porotoimittajan yritykset päästä ylenemään peikkotoimittajaksi.
Amelia, köyhä nuohoojatyttö, joka kaikkein vahvimmin uskoi joulun taikaan, menettää äitinsä ja joutuu kamalaan orpokotiin. Samaan aikaan myös joulupukki on vaikeuksissa. Peikot ovat hyökänneet tonttujen asuinsijoille ja yksi kokonainen joulu joudutaan peruuttamaan. Ainoa, mikä joulun voi pelastaa, on kyynistyneen Amelian toiveikkuuden ja lapsenuskon palauttaminen.
Kaiken kaikkiaan Tyttö joka pelasti joulun on juuri passeli joulukirja, vaikka kannatan edellisen, vielä paremman osan, lukemista ensin. Lumisia viktoriaanisia katuja, tonttukylän taikaa, sydäntälämmittävää hyvyyden etsimistä kylmyyden keskeltä: kaikki joulukirjan ainekset ovat paikallaan kuin konvehdit rasiassa. Juoni on hieman outo, mutta muutaman glögikupposen ja liköörikonvehdin jälkeen se ei haittaa lainkaan.
Arvio: ***1/2
Siniset helmet 
One Comment Add yours