Suo, kuokka ja suku: Maria Turtschaninoffin Suomaa

Maria Turtschaninoff: Suomaa. Tammi, 2022. Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom

Suomenruotsalainen fantasiakirjailija Maria Turtschaninoff on sekä kahminut palkintoja että valloittanut YA-kirjojensa käännöksilla maailmaa. Itse pidin Punaisten luostarin kronikoista osa osalta enemmän ja rakastuin viimeiseen osaan Maresin voima. Kirjailijan uutuus Suomaa hyppää sekä genren että ikäryhmän puolesta toisenlaiseen suuntaan, mutta samalla siinä on myös samaa herkkyyttä menetyksen edessä ja monivivahteista sukupolvien välisen suhteen kuvausta. Suomaa on puhdasverinen aikuisille kirjoitettu sukukronikka, joka peilaa laajemmin suomalaista historiaa ja etenkin suhdetta luontoon. Enimmäkseen se on realistinen, joskin mukana on etenkin romaanin alkupuolella myös kotimaista mytologiaa hieman Sadan vuoden yksinäisyyden mieleen tuovalla maagisrealistisella tavalla.

Suomaan vahvuus ja heikkous on sen suuressa skaalassa: välillä lukija ehtii jo uppoutua niin yhteen monista historiallisista tarinaepisodeista ja kiintyä seurattavaan hahmoon, että pettymys kaihertaa, kun pian taas vaihtuu uusi aika ja keskiöön uusien hahmojen tarina. Samalla Turtschaninoff pystyy käsittelemään teemoja laajemmin ja näyttämään meille kokonaisen sukupolvien ketjun, toisiaan seuraavat vuosisadat samassa talossa, jonka viereinen suomaa kietoutuu suvun kohtaloon. Muutokset, menetykset ja yritykset säilyttää vanhaa metsää ja elämän antavaa luontoa, kaikki valaistuu paremmin moninaisten tarinoiden verkosta.

Fantasianlukijana ja itsekin suomalaisesta mytologiasta kirjoittavana nautin erityisesti siitä, miten romaanin alkupuolella tehtiin eläväksi kotimaisen mytologian olentoja ja elävää luontosuhdetta, jotka molemmat sitten alkoivat kirjan edetessä haaltua modernin ajan ja mentaliteetin tieltä. Renkejä, piikoja, isäntiä, sotilaskarkureita, rikkauden ja rakkauden etsijöitä, murhaajia ja parantajia: suomaan kylkeen asettuu monenlaisia ihmisiä. Suomaa on episodimainen romaani täynnä tarinoita, mutta niiden monisävyisyydestä huolimatta voimakkain tunne on surumielisyys muutoksen ja menetyksen edessä, sekä ihmetys ja kunnioitus ihmisen kohdatessa vapaan luonnon.

Arvio: ****

Helmet-lukuhaaste 2022: 36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää