Aikuisten kirjallisuuden puolella tunnettu Annastiina Storm on nyt kirjoittanut lastenromaanin Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita. Kirjan upeasta kuvituksesta vastaa kiitelty Sari Airola, joka tavoittaa hienosti romaanin satumaisen tunnelman. Storm leikittelee toden ja fantasian välimailla ja kirjoittaa hienosti, joskin siellä täällä viljeltyjen laulunpätkien riimitykset eivät aina ihan toimineet. Pienemmälle yleisölle tarkoitettuun kirjaan aloitus on turhan verkkainen ja tarina olisi soljunut paremmin hieman tiivistettynä. Parasta kohderyhmää ovat kärsivällisemmät noin 5-10 -vuotiaat ja yhteisiin lukuhetkiin Teräsmiespoika on juuri omiaan. Juoni tuo vahvasti mieleen Michael Enden lastenklassikon Momo, joka tosin sanoin painavan sanottavansa selkeämmin; Teräsmiespojasta jäi epävarma olo, oliko kirjan tarkoitus kritisoida itsekkyyttä ja suosiontavoittelua sekä karismaattisia omia tuotteitaan myyviä somejulkkiksia.
Eevertin äiti tekee hattuja. Isästä hänellä ei ole muuta tietoa kuin että isältä jäi lentäjänlakki, joka kuulemma sopi täydellisesti. Eevert päättelee, että isä on Teräsmies ja päättää sekä opetella lentämään että löytää isän: Tuhkimon prinssin hyväksi katsomalla taktiikalla eli sovittamalla lentäjänlakkia vastaantuleville miehille. Samaan aikaan kaupunkiin muuttaa kimalteleva pariskunta lapsineen ja alkaa levittää ympärilleen mieliä sumentavaa glitterpölyä, joka saa kaikki valtaansa. Romaanin kiinnostavin oivallus on omaperäinen kertojaratkaisu. Kertoja on raporttia kirjoittava toivari eli toiveiden toteuttaja, joka toimii toiveiden toteuttajien virastossa ja auttaa sekä sankareita että konnia. Tätä olisi voinut muutoin pätevässä juonessa hyödyntää enemmänkin. Sellaiset lapset, jotka ovat pitäneet esimerkiksi Anja Portinin Radio Popovista tai Lena Frölander-Ulfin Nelson tiikeritassusta nauttivat varmasti myös Teräsmiespojasta.
Helmet-lukuhaaste 2022: 41. Sarjakuva tai kirja, joka kertoo supersankarista
Arvio: ***
Siniset helmet 
One Comment Add yours