Holly Jacksonin Kiltin tytön murhaopas herätti kiinnostukseni jo vetävällä nimellään. Päähenkilö Pippa on kiltti tyttö, joka keskittyy koulutöihinsä eikä juuri biletä. Hän valitsee koulutyön aiheeksi paikkakunnalla viisi vuotta aiemmin tapahtuneen murhan selvittämisen, ja pian hän joutuu huomaamaan, että kaikki eivät halua salaisuuksien paljastuvan. Useimmat ovat vakuuttuneita siitä, että Sal, joka itsekin löytyi kuolleena, tappoi tyttöystävänsä Andien ja sitten itsensä, mutta Pippa ei tahdo tähän uskoa. Pippa saa avuksi watsonikseen Salin pikkuveljen, joka myös tahtoo puhdistaa veljensä maineen. Kuten tavallista, etsiväparin välillä alkaa pikkuisen kipinöidä, mutta murhaselvitykset pysyvät juonen keskiössä.
Alkuasetelma on hyvä ja Jackson loistaa etenkin letkeässä menossa, sympaattisten hahmojen luomisessa ja pirteässä huumorissa. Pippan perheen dynamiikka on mainio ja Pippa itse on tutkijana toimivasti pippurisempi Neiti Etsivä. Itse dekkarijuoni on mukiinmenevä, mutta ei mitenkään loistelias. Osa kirjasta on kerrottu litteroituina haastatteluina ja vähän kerronta tuntui välillä laahaavan, joten pikkuisen olisi ollut tiivistämisen varaa. Ikävin yllätys oli minulle se, että muuten tämä olisi mennyt kevyempien hyvän mielen dekkarien kategoriaan, mutta puskista tulikin Pipan lemmikkikoiraan kohdistunut hyökkäys. Tästä siis etukäteisvaroitus koirafaneille. Romaanin puutteista huolimatta tartun varmasti jatko-osaankin, koska Jacksonin huumori ja Pippan sympaattinen hahmo innostavat lukemaan lisää.
Helmet-lukuhaaste 2022: 45. Palkittu esikoisteos
Arvio: ***
Siniset helmet 
One Comment Add yours