Soturikissojen jatkaessa voittokulkuaan sarjan rinnalle on tullut monenlaisia yrityksiä monistaa menestyskonsepti. Erin Hunterin nimellä (nimen takana on todellisuudessa joukko kirjoittajia) on julkaistu sekä karhusarjaa Etsijät, koirasarjaa Selviytyjät että savannisarjaa Uljasmaa. Yksikään niistä ei ole yltänyt kissasarjan suosioon. Samalle tontille on yrittämässä nyt myös Kim Foresterin taistelevista pegasoksista ja yksisarvisista kertova Cavallonin kronikat ja nyt viimeisimpänä uutuutena Tui. T. Sutherlandin lohikäärmesarja Tulisiivet.
Sutherland on itse ollut mukana kirjoittamassa Soturikissoja, joten siirtymä yrittämään omaa maagisiin eläimiin, petosjuonenkäänteisiin ja väkivaltaiseen toimintaan keskittyvää sarja ei ole sinällään yllättävä. Ja samalla kohderyhmälle kirjan Viiden poikasen ennustus aloittama sarja epäilemättä puree. Tällä kertaa pääosassa ovat taistelevat lohikäärmeklaanit ja ainoa toivo rauhaan lepää viiden ennustetun lohikäärmeenpoikasen harteilla, joista kukin tietysti edustaa eri lohikäärmelajia. Heitä on kasvatettu salaa luolassa kohtaloaan varten, mutta nyt he alkavat kasvaa ja haluaisivat levottomina löytää vanhempansa. Monet vallanhimoiset lohikäärmeet haluaisivat tuhota ennustetut pelastajat ja jatkaa sotaista menoa.
Olen lukenut kommentteja, joissa sarjaa syytetään väkivaltaiseksi ja tunnekylmäksi, joskin lohikäärmeenpoikaisten välinen ystävyys onkin myös tärkeä teema. Toiminnannälkäisille alakoululaisille raakuudet tuskin kirjan äärestä karkottavat, pikemminkin päinvastoin, mutta kyllä tämä aikuislukijan silmään on etenkin dialogiltaan kökömpää kuin vaikkapa Cavallonin kronikat. Sopivin kohderyhmä sarjalle ovat 3-5 -luokkalaiset, etenkin jo Soturikissoihin hurahtaneet ja lohikäärmeistä tykkäävät. Juoni etenee jouhevasti ja taistelua riittää, mutta hieman suorakulmaisemmalta tuntuu kuin kilpailijansa.
Helmet-lukuhaaste 2021: 10. Kirjan nimessä on numero
Arvio: **1/2
Siniset helmet 
One Comment Add yours