Kuvittaja ja lasten- ja nuortenkirjailija Anniina Mikaman edellinen tenhoava nuortenkirjatrilogia Taikuri ja taskuvaras sekoitti kiehtovalla tavalla steam punkia, historiaa ja taikuutta. Uutuus Myrrys osoittaa myöskin Mikaman paneutunutta historiataustoitusta, mutta tällä kertaa sijaintipaikkana ovat Kainuun muinaiset metsät. Kristinusko on saapunut, mutta vanhan uskon tietäjät eli myrrykset kulkevat yhä parantamassa ja lausumassa loitsujaan. Päähenkilönä on orpo Niilo, jonka vaiheita kirjassa selvitetään.
Myrrys on seikkaperäisesti ajankuvaa avaava historiallinen romaani, mutta realismin puolelle ei kuitenkaan ihan mennä, sillä metsän salaperäinen voima, väki, on usein läsnä. Vanhat taikakonstit myös tepsivät, vaikka myrrys Musta Martin yhdisteleekin niitä tavanomaisempiin ja modernimpiin parannuskeinoihin kuten haavojen ompelemiseen ja keitetyllä vedellä puhdistamiseen. Toiminnallisesta aloituksesta ja väliin rajuistakin tapahtumista huolimatta tunnelma on kaiken kaikkiaan melko seesteinen ja kirjalla myös sen verran kokoa, että villimmille tämä ei lukuhoukutteluun toimi, vaan paremmin romaanin parissa viihtyy historiasta kiinnostunut nuori tai aikuinen.
Niilon tarina on juuri sellainen dramaattinen, lukijan sympatian keräävä klassikkotyylinen tapaus: Niilo on orpo, talon isäntä kohtelee häntä kaltoin ja menneisyys ja omat vanhemmat eivät ole jättäneet paljon mielikuvia. Karhun hyökättyä Niilon ja talon pojan kimppuun kutsutaan paikalle tietäjä, ja Niilolla alkaa uusi elämä myrryksen oppipoikana. Samalla selvitellään Niilon menneisyyttä ja lopussa mennyt ja nykyinen punotaan jännittävästi ja toimivasti yhteen. Muutamissa paikoin enimmäkseen Niilossa pysyvän kerrontanäkökulman heittely toisaalle häiritsi, mutta kokonaisuudessaan Myrryksen kieli ja etenkin luontokuvaus on todella kaunista ja tunnelmallista.
Helmet-lukuhaaste 2021: 20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Arvio: ***1/2
Siniset helmet 
One Comment Add yours