Sanotaan nyt heti alkuun, että jos Disneyn elokuvien lopetukset ovat mielestäsi yli-imeliä eikä Roald Dahlin tai Terry Prachettin liioittelevan satiirisen kirjoitustyylin huumori pure, tämä kirja ei ole sinua varten. T.J. Klunen Talo taivaansinisellä merellä on nimittäin samaan aikaan hauska ja sokerinen aikuisten satu, joka yhdistää Neiti Peregrinen kotia eriskummallisille lapsille ja Good Omensia. Mukana on toki myös yhteiskunnallista sanomaa erilaisuudesta, ennakkoluuloista, sosiaalityöstä ja lasten kasvatuksesta. Minun sydämeeni tämä ihana kirja iski lujaa ja vollotin monenkymmenen sivun ajan ilon kyyneleitä kuin onnellinen suihkulähde.
Linus Baker ei ole tyypillinen fantasiakirjan päähenkilö: Linus on nimittäin keski-ikäinen tukeva sosiaalityöntekijä. Lisäksi Linus on homo ja asuu yksin kissansa kanssa, eikä hänellä ole sosiaalista elämää. Linuksen elämän ainoa erikoisuus on hänen työnsä maagisten orpokotien säntillisen sääntökirjauskollisena tarkastajana. Kaikki muuttuu, kun Linus joutuu salaisen ja vaarallisen tehtävän eteen. Marsyasin saaren maagiset lapset ovat jotakin, jonka kaltaista Linus ei ole koskaan aiemmin kokenut. Mukana on esimerkiksi laukunkantajan urasta haaveileva limahirviö sekä agressiivinen puutarhanhoitoa harrastava maahistyttö. Se, että eräs lapsista on kirjaimellisesti Antikristus, ei auta asiaa.
Marsyasin johtaja on paitsi salaperäinen, herättää myös Linuksessa uudenlaisia tunteita. Pääosassa on kuitenkin Linuksen tutustuminen saaren lapsiin ja hänen ajatustensa avartuminen. Lähikylän asukkaiden viha ja ennakkoluulo maagisia orpoja kohtaan aiheuttaa myös ongelmia, samoin Linuksen ristiriita hänen työnsä ja uusien tuntemustensa välillä. Kaikkiaan Talo taivaansinisellä merellä on suloinen hyvän mielen kesäkirja, joka parhaimmillaan herättää lukijassa pohdintaa meidän maailmamme ongelmakohdista.
Helmet-lukuhaaste 2021: 19. Kirjassa leikitään
Arvio: ****1/2
Siniset helmet 