Elisabeth Acevedolta on aiemmin suomennettu säeromaani Runoilija X. Odotin uutta suomennosta kieli pitkällä: Kaikilla mausteilla ei valitettavasti ole säeromaani, mutta nappiosuma Helmet-lukuhaasteen kohtaan 41 (kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan). Kirjan päähenkilö Emoni nimittäin haaveilee kokin urasta ja käy gastronomiakurssia. Juonellaan Acevedo ei yllätä, mutta kerronta imee mukanaan ja antaa lukijan katsella maailmaa sellaisten vähemmistöjen silmin, joiden ääni harvoin pääsee kirjallisuudessa kuuluville.
Emoni ei voisi olla erilaisempi kuin minä: Emonin suonissa virtaa afrikkalaista ja latinoperintöä, minä olen pohjoismainen blondi; Emoni on teiniäiti, minä lapseton kolmekymppinen; Emonin käsissä maustamisesta tulee taikaa ja hänen ruokansa saa ruokailijan kyyneltymään mielihyvästä, kun taas minun kokkailuni saa ihmiset itkemään vallan toisesta syystä. Silti Acevedo sai minut eläytymään Emonin elämään, liikuttumaan ja näkemään uusia näkökulmia. Yhteiskunnallinen epätasa-arvo, köyhyys, imperialismi ja rasismi, kaikki tulee sivulauseissa esiin, mutta silti Acevedo kirjoittaa lämminhenkisesti ja arkisesti.
Kielellisesti kauneinta Kaikilla mausteilla -romaanissa on ruuan, mausteiden ja ruokien herättämien tunteiden ja muistojen kuvaus. Muuten kerronta pysyy melko yksinkertaisena ja henkilövetoisena. Hieman minua häiritsivät häivähdykset ns. amerikkalaisemmasta moraalista, mutta onneksi vanhoillisuus näkyy eniten sivuhahmoissa ja hahmot itse kamppailevat lempeämmän ja modernimman maailman puolesta, joskin Emonin omia ajatuksia vaivaavat yhä odotukset, joita hän uskoo yhteiskunnan hänelle tyttönä ja äitinä asettavan. Emonin tarina on avartavaa ja mieltälämmittävää luettavaa, joka sopii näin joulun odotukseen.
Lukuhaaste 2020: 41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
Arvio: ****
Siniset helmet 
One Comment Add yours