Jin Yongin Kotkasoturien taru on ilmeisesti erittäin suosittu kotimaassaan Kiinassa ja siitä on tehty lukuisia elokuvia ja tv-sarjoja. Sarja on kuitenkin suomennettu vasta viime vuonna, joten minulle nimi oli täysin tuntematon. Kotkasoturien taru myös edustaa minulle vierasta lajityyppiä wuxiaa: kiinalaista historiallista sankaritarinaa, joka keskittyy taistelukohtauksiin ja itsepuolustuslajeihin. Itselleni tulee tästä genrestä ensimmäisenä mieleen Ang Leen elokuva Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme. Lohikäärmeiden ja ritareiden sijaan fantasia on yliluonnollisen ylivertaisia taistelutaitoja sekä painovoimaa uhmaavia hyppyjä.
Koska en ole lukenut lajityyppiä aiemmin, osaan verrata Kotkasoturien tarun aloitusosaa vain kung fu -elokuviin, joita kirja kovasti muistuttaa. Ensimmäisillä sivuilla minulla oli sama ongelma kuin kung fu -leffojenkin kanssa; taisteluntuisketta kyllä riitti, mutta en tahtonut saada painettua mieleen ja erotettua toisistaan kaikkia henkilöhahmoja. Mitä syvemmälle Kotkasoturien tarun maailmaan uppouduin, sitä paremmin sain kiinni tarinasta ja aloin nauttia kyydistä. Paksusta koostaan huolimatta Soturin oppivuodet on vauhdikas paketti. Taisteluliikkeet ovat fantastisen övereitä ja kuolemanvakavissakin kohdissa jo se yksistään keventää tunnelmaa. Juoni on myös herkullisen melodramaattinen: aina jostakin ilmestyy henkilöllisyytensä kätkeviä salaperäisiä mestaritaistelijoita, yllätyssukulaisia ja kunniastaan herkkiä kostajia.
Kaksi jalon soturisuvun miestä kuolevat taistelussa ja heidän ystävänsä, soturimunkki, lupaa huolehtia lasten taistelukasvatuksesta. Raskaana olevat lesket kuitenkin katoavat taistelun jälkimainingeissa. Heitä etsiessään munkki törmää seitsemänä kummajaisena tunnettuun, taidoiltaan ihmeelliseen soturijoukkoon, joiden kanssa hän väärinkäsityksen takia joutuu huonoihin väleihin. Sovittaakseen loukkauksen munkki ja seitsemän kummajaista sopivat hyvitystaistelun: sekä munkki että seitsemän kummajaista ottavat kasvatettavakseen toisen kadonneista lapsista (jotka siis on ensin löydettävä) ja näiden kahden välillä käydään kaksintaistelu heidän täyttäessään 18 vuotta. Toinen näistä lapsista, Guo Jing, on sarjan varsinainen päähenkilö, vaikka alkuvaiheessa hän ei vielä olekaan kovin paljon esillä.
Sukupuoliroolit ovat jossakin kohtauksissa kummallisesti vanhanaikaisia ja naiset äidin ja vaimon roolissa; toisaalta taas Kotkasoturien vaarallisimmista taistelijoista useimmat ovat naispuolisia. Taisteluliikkeiden nimet ovat ihanan runollisia ja vaikka romaani on täynnä veijariromaanimaisia huijauksia, kunnioitus, niin ystävien kuin vihollisten, on tärkeässä osassa. Länsimaiseen fantasiaan tottuneelle Kotkasoturien taru on virkistävä tuulahdus ja viihdyttävän erilainen lukukokemus.
Helmet-lukuhaaste 2019: 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
Arvio: ***1/2
Siniset helmet 
One Comment Add yours