Murha jälki-istunnossa: Karen M. McManusin Yksi meistä valehtelee

img_20181022_1018038216572789757447378.jpg
Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee. WSOY, 2018. 

Karen M. McManusin YA-trilleri Yksi meistä valehtelee on yhdellä lauseella kiteytettynä kuin Breakfast Club mashup Eikä yksikään pelastunut. Lähtötilanne tuo herkullisesti yhteen high school -romaanin ja Agatha Christie -tyylisen suljetun tilan palapelidekkarin. Joukko erilaisia oppilaita joutuu samaan aikaan jälki-istuntoon: hikari Bronwyn, baseball-tähti Cooper, high schoolin prinsessa Addy, kapinallinen ongelmanuori Nate ja koulun juorukello Simon. Yksi oppilaista kuolee kesken jälki-istunnon ja syyllisen täytyy siis olla samassa huoneessa. Mutta kuka on syyllinen ja mikä motiivi?

Yksi meistä valehtelee on niin koukuttava, että juutuin lukemaan sen kirjaimellisesti yhdeltä istumalta, enkä saanut itseäni millään irti kirjasta, vaikka tuloksena oli niskajumi. Juoni on loppujen lopuksi aika perinteinen ja M. McManus on pysynyt melko lempeällä linjalla dekkareiden tavallisiin raakuuksiin verraten. Henkilöhahmot näyttävät aluksi kliseisiltä teinidraamojen prototyypeiltä, mutta sitä mukaan kuin salaisuudet paljastuvat ja jokaisen näkökulmaa valotetaan, on vaikea olla tuntematta sympatiaa, olla toivomatta murhaepäillyille parasta ja olla jännittämättä heidän mukanaan.

Kaikki kytkeytyy juorusivustoon, jota Simon on pitänyt, ja jolla on ollut ajastettuna jokaisesta jälki-istuntolaisesta sellaisia salaisuuksia, jotka he mieluummin pitäisivät ominaan. Kunnon Agatha Christien dekkareiden tapaan kaikille paljastuu motiiveja murhaan eikä kukaan ole aivan sitä miltä näyttää. Poliisitutkinta kytkee epätodennäköisen porukan yhteen ja luo myös siteitä, joiden kukaan ei odottanut syntyvän. Kun tutustuu toisiin paremmin, tuntuu vielä pahemmalta ajatella, että joku heistä olisi murhaaja.

Karen M. McManus olisi voinut ottaa enemmänkin riskejä ja loistava alkuasetelma olisi tarjonnut mahdollisuuden piinaavampaankin jännitykseen. Yksi meistä valehtelee jää kevyelle tasolle, mutta toisaalta juuri keveyden ansiosta se tarjoaa täydellisen lukunautinnon arjen kiireen keskellä. Juonta tai hahmoja ei voi tarkemmin ruotia kirjaa spoilaamatta, joten en voi muuta kuin kehottaa sekä Christien että Breakfast Clubin faneja tarttumaan tähän ja hakemaan piristystä synkkään syysiltaan.

 

Helmet-lukuhaaste 2018: 26. Kirja kertoo paikasta, jossa et ole käynyt

Arvio: ****

 

 

 

Advertisements

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s