Cassandra Claren fantasiasarja Varjojen kaupungit on kerännyt huikean suosion: sarjan avausosasta on tehty kehnohko elokuva ja Netflixistä löytyy myös sarjan pohjalta tehty nuorten tv-sarja (ainakin ensimmäisten jaksojen perusteella se vaikuttaa elokuvaa lupaavammalta). Clare on aloittanut uransa romanttisella Harry Potter -fanifiktiolla ja se näkyy vahvassa painotuksessa kiellettyyn rakkauteen, jota kuitenkin yhdistellään hersyvään huumoriin ja demonintappotoimintaan. Sarja pääsi kuitenkin edetessään ja paisuessaan hieman vesittymään.
Keskiyön valtiatar aloittaa raikkaasti uuden samaan jatkumoon sijoittuvan Varjometsästäjät -sarjan. Sivuhenkilöitä ja romanttisia sivujuonia on ehkä vähän liiaksi ja välillä turhan nostalgisesti kurkistellaan edellisen sarjan päähenkilöiden auvoa, mutta muuten Keskiyön valtiatar punoo jännärijuonta ja romanttista jännitettä varsin mukavaksi paketiksi. Erityisesti nautin näsäviisaasta huumorista. Urbaani fantasia yhdistelee edellisen sarjan tavoin urbaania ympäristöä, tällä kertaa Los Angelesia, ja maagista alamaailmaa.
Uusina päähenkilöinä ovat aiemmin unohdettavissa sivuosissa vilahtaneet varjometsästäjänuoret Emma Carstairs ja Julian Blackthorn. Emman vanhemmat on murhattu hänen ollessaan lapsi ja hänellä on pakkomielle kostoon. Blackthornit ovat hänen uusi perheensä, etenkin hänen paras ystävänsä Julian, joka on myös hänen parabateensa. Parabateet ovat maagisesti yhteensidottuja soturikaksikkoja, jotka suojelevat toistensa selustaa ja ovat voimakkaampia yhdessä. Taiteellinen ja lempeä Julian on myös menettänyt vanhempansa varjometsästäjien edellisessä sodassa ja joutuu nyt käytännössä yksin huolehtimaan laumasta pikkusisaruksia. Isommat sisarpuolet kun on keijuverensä takia karkotettu varjometsästäjien yhteiskunnasta.
Emman kostoretki sekoittuu laajempaan kuvioon kaupunkia riivaavasta sarjamurha-aallosta. Murhaajan etsintä kiihtyy, kun Blackthornit saavat keijuhoveilta vastustamattoman tarjouksen: keijut palauttavat Blackthorneilta viemänsä velipuolen Markin, jos nämä selvittävät keijujakin listineen murhaajan henkilöllisyyden. Murhien ja demonitaisteluiden lomassa Emman ja Julianin rakkauselämässä kuohuu: parabateiden on lailla kiellettyä rakastua toisiinsa eroottisessa mielessä, mutta lapsuuden ystävyys on muuttumassa joksikin vaarallisemmaksi. Romanttisen juonen kulkusuunta ei tule yllätyksenä, mutta innolla sitä silti seuraa ja dekkarijuoni ja sivukäänteet huolehtivat odottamattomammista tvisteistä.
Helmet-lukuhaaste 2018: 36. Runo on kirjassa tärkeässä roolissa
Arvio: ****
Siniset helmet 
One Comment Add yours