Ali Benjaminin Mitä sain tietää meduusoista on kaunis kirja luontonörtteilystä, kuolemasta ja siitä kiusallisesta olotilasta, jossa lapsuus päättyy mutta teini-ikä ei vielä aivan ala. Aiemmin aina äänessä ollut Suzy aloittaa yläkoulun ja samalla hiljaisuuden. Hän ei puhu vanhemmilleen eikä koulussa kuin vain silloin kun on aivan pakko. Suzyn paras kaveri Franny kuoli kesällä uintiretkellä, mutta hiljaisuus on syvempää kuin suru.
Aluksi Benjaminin päähenkilö vaikutti minusta ikäisekseen liian lapselliselta (etenkin minua häiritsi suomennossana “pöpipöpi”), mutta kun taustat ja koulumaailma alkoivat avautua esiin, huomasin juuri lapsellisuuden olevan Suzyn kipupiste. 12-vuotias on vielä lapsi, mutta ympärillä luokkatoverit alkavat raottaa isompien maailmaa, kiinnostua vaatteista ja pojista. Niin myös paras kaveri Franny. Benjamin kuvaa viiltävästi, kuinka kiinnostuksenkohteiltaan nörtähtävämpi Suzy alkaa jäädä sosiaaliseksi outolinnuksi ja noloksi tapaukseksi.
Frannyn kuolema saa jotakin Suzyssa lukkoon. Suzy ei halua hyväksyä kuoleman satunnaisuutta eikä omia syyllisyydentunteitaan vaan etsii syyllistä meduusoista, joista tulee Suzyn pakkomielle. Nimi Mitä sain tietää medusoista kuvaa kirjaa hyvin, koska lukijakin pääsee Suzyn mukana tutkimusmatkalle meduusojen maailmaan. Aina tieto ei kuitenkaan auta ja Suzy vieraantuu ihmiskontakteista yhä enemmän. Kaiken kaikkiaan Mitä sain tietää medusoista on herkkä ja vaikuttava nuortenkirja, ihanteellisin kuudesluokkalaisille, mutta kirja josta aikuinenkin ammentaa paljon.
Helmet-lukuhaaste 48: Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Arvio:****
Siniset helmet 