Lempeä avaruusutopia jatkuu: Taru Kumara-Moision Taivaajuuret

Taru Kumara-Moisio: Taivaajuuret. Atrain&Nord, 2022.

Suurin osa tulevaisuuden yhteiskuntia kuvaavista romaaneista on dystopioita jo siitäkin yksinkertaisesta syystä, että synkkiin maailmoihin on helpompi luoda draamaa ja konfikteja. Taru Kumara-Moision Ihmisversoja ja Siiri Enorannan Maailmantyttäret ovat harvinaisia poikkeuksia siinä, että niissä on utooppisempia tulevaisuudenkuvia. Nyt Kumara-Moision nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu scifiromaani Ihmisversoja on saanut jatkoa osalla Taivaanjuuret, jossa keskiöön nousee edellisessä kirjassa enemmän sivussa ollut, edellisen kirjan päähenkilö Unan poikamainen muunsukupuolinen rakastettu Nuur.

Taivaanjuurien juonesta on vaikeaa puhua spoilaamatta pahasti edellisen romaanin loppukoukkua, mutta sen verran voin sanoa, että Una ja Nuur ovat joutuneet erilleen, ja Nuur on Unan kohtalosta syystäkin huolissaan. Kumara-Moisio luottaa avaruusammuskelujen sijaan enemmän pohdiskelevampaan, seesteisempään kerrontaan, jossa filosofisesti mietiskellään koneälyn oikeuksia, yhteisöllisyyden ja läheisyyden syntymistä sekä ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Romaani on napakka ja kauniisti kirjoitettu. Vihertävästä poikkeamasta kärsivä, tunteita aistiva Nuur on myös kiinnostava päähenkilö. Juonikuvio ei kuitenkaan ole aivan yhtä näppärä kuin edellisessä kirjassa.

Arvio: ***

Helmet-lukuhaaste 2023: 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa