Tämän blogiarvion alussa minun on syytä paljastaa korttini ja myöntää, että en voi kirjoittaa arviotani täysin ulkopuolisena arvostelijana: Elina Pitkäkangas on ystäväni ja olen myös päässyt kurkistamaan uutta Sangia jo käsikirjoituksen varhaisessa vaiheessa. Olen kuitenkin rakastunut Pitkäkankaan kirjoihin jo ennen kuin tutustuin kirjailijaan itseensä, joten en usko arvostelukykyni tässä välissä sumentuneen. Ihastuin jo esikoisteoksessa Kuura Pitkäkankaan poikkeuksellisen rohkeaan juonenkuljetuksen ja moniulotteisiin hahmoihin. Nyt suosittu nuorten aikuisten ihmissusisarja on jäänyt taa, mutta odotettu fantasiauutuus Sang ei hätkähdyttävissä käänteissään eikä hahmokuvauksen monivärisyydessä vähääkään jää kalpenemaan edellisen sarjan rinnalla vaan pikemmin nousee vielä suurempiin korkeuksiin. Sang aloittaa tulevaisuuden Aasiaan sijoittuvan teosparin, jonka moniaistisesti kuvatun sykkivän maailman yksityiskohtainen kulttuurikuvaus on kansainvälisestikin omaa luokkaansa.
Sangissa on toimintakuvauksen puolella enemmän kuin ripaus kiinalaisten kung fu -tarinoiden eli wuxian lennokasta taistelua. Tulevaisuuden maailmassa on osittain dystooppisia piirteitä: esimerkiksi kansalaisten käsiin kiinnitetään maksupäätteinä toimivat rannekkeet ja jokaisen on maksettava kansalaisvelka, jonka vuoksi köyhemmät ajautuvat kurjuuteen ja orjuuden kaltaiseen pakkotyöhön. Puhtaasta dystopiasta ei kuitenkaan ole kysymys eikä Sangin räiskyvän värikäs ja monikulttuurinen maailma vähääkään muistuta kliinisiä dystopiakuvauksia, joissa kyyristellään harmaassa juuttikangastunikassa. Köyhään vuoristokansaan kuuluva orpo päähenkilö Dawei on paitsi sateenkaareva hahmo myös tehnyt hiljaisuuden valan, joten hän edustaa moninkertaisesti vähemmistöä. Dawei ja hänen veljensä hyppelevät henkensä kaupalla öisillä katoilla hämärissä salakuljetuskuriirin hommissa, kun jotakin menee pahasti pieleen. Tarkemmin juonenkäänteitä ei kannata etukäteen paljastaa, mutta sen verran sanon, ettei Pitkäkangas päästä hahmojaan eikä lukijaa helpolla.
Synkistä ja graafisistakin tapahtumista huolimatta Sang hehkuu myös iloa ja valoa, yhteisöllisyyttä ja rakkautta, jotka saavat vaarat ja taistelut tuntumaan vielä ravistavammilta kuin jos kirjassa rämmittäisiin vain väkivaltaisen synkkyyden keskellä. Hahmojen rinnalla voi keskittyä jännittämään juonta, mutta Sang tarjoaa myös muita tasoja. Hyvän ja pahan rajaviiva on häilyvä ja monimutkainen, valinnat ovat vaikeita ja valtaa sekä yksilön ja yhteisön suhdetta käsitellään kypsästi, samoin vähemmistöasemia. Sangin maailman rakentumisessa näkyy harvinaislaatuinen pieteetti sekä taustatyössä että maailman luomisessa: kulttuurien moneus ja niiden yksityiskohtaisuus hengittää vaivattomasti joka sivulla. Siksi onkin loistavaa, että vaikka Sang muodostaa myös itsenäisesti toimivan kokonaisuuden, saamme vielä teosparin toisessa osassa palata takaisin sen maailmaan. Nämä hahmot jäävät vainoamaan mieleen ja kaikeksi onneksi jatkoa on jo tulossa. Toivottavasti Sang myös pian löytää ulkomaisetkin markkinat, sillä tällaista fantasiahelmeä on sääli pitää vain kansallisomaisuutena.
Arvio: *****
Helmet-lukuhaaste 2022: Kirjaa on suositellut toinen lukuhaasteeseen osallistuva
Siniset helmet 
One Comment Add yours