Tänä vuonna on tullut kiitettävästi hienoja uusia nuortenfantasia-avauksia ja niistä ehkä suurin yllättäjä on Ulpu-Maria Lehtisen heti ihastuneen vastaanoton saanut Kalmanperho-trilogian avaus Kalmanperhon kutsu. Varmaotteinen ja koukuttava fantasiaseikkailu sopii varhaisnuorista ylöspäin nuorille ja YA:sta kiinnostuneille aikuislukijoille, eikä kerronta tunnu lainkaan raskaalta, vaikka esikoisteos on melkoinen järkäle ja osia vielä lisää tulossa. Tarinassa oli klassisista fantasiaseikkailuista tuttuja käänteitä, mutta sympaattiset hahmot ja sujuva kerronta saivat silti tällaisen paatuneen ja liikaa lajityyppiä lukeneen konkarinkin ahmimaan. Meidän maailmaamme sijoittuva aloitus on hieman hidas ja kirjakielinen dialogi meidän nykymaailmassamme tuntuu aina minusta luonnottomalta, mutta heti kun siirrytään fantasiamaailmaan, kirja heittää aivan toiselle kierteelle kuin vanhassa Ihmemaan Oz-leffassa, kun mustavalkoisesta siirrytään väreihin.
14-vuotias Lilja on äärimmäisen ujo ja tottunut elämään suositun veljensä Joonatanin (selvä silmänisku Lindgrenille) varjossa. Sisarukset muuttavat mummon luo ja aloittavat uuden koulun, jossa Liljalla olisi mahdollisuus aloittaa uutena ja rohkeampana Liljana, mutta siitä ei tule mitään ja Lilja purkaa turhautumisensa veljeen. Riidan jälkeen veli sairastuu, näkee outoja painajaisia ja hölisee perhosista, vaikka on marraskuu. Lopulta Lilja itse näkee perhosen metsässä ja seuraa sitä toiseen historialliseen maailmaan, jossa on kuninkaallisten kahnauksia, salaperäisiä hirviöitä ja tuntemattomia vaaroja. Vaikka käänne on narniamainen, Lehtisen maailma on yksityiskohtainen ja kerronnassa pohtivaa realismia. Lilja joutuu löytämään rohkeutensa, saa uusia ystäviä ja ihastuksia hiljalleen myös hahmojen ja maailman salaisuudet alkavat paljastua.
Kalmanperho on rakastettavaa satufantasiaa isommille, ja vaikka kaikkein rankimmille kierteille ei lähdetä, jännitys pysyy yllä ja sivuja on suorastaan pakko käännellä nopeaan tahtiin. Pysähtelyä hetkiin ja kuvauksiin on juuri sopivasti tuomassa sydäntä ja lisäämässä lukijan kiintymystä hahmoihin ja maailmaan, mutta silti laahamatta tarinaa. Lilja on alussa turhankin perinteinen päähahmo, ujo syrjästakatsoja ja saamaton ilmaisemaan itseään ärsyttävyyteen asti, mutta hänen kasvuaan ja uusien siteiden syntymistä fantasiakylän nuoriin on ilo seurata. Hahmokaarti on mukavan värikäs. Vaikka voisi sanoa, että kolmiodraama, jonka yksi osapuoli on pahamaineisen kansan prinssi, ei kuulosta kovin tuoreelta idealta, niin aivan sama mitä sanotaan, minä olen rakastunut. Kaikki toiseen historialliseen fantasiamaailmaan hyppäämisestä haaveilevat, jonoon vain ja suunta kohti Kalmanperhoa.
Helmet-lukuhaaste 2022: 18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja
Arvio: ****1/4
Siniset helmet 
One Comment Add yours