Menevää chick lit fantasiaa aikuisille: Hanna Morren Vastatuulen lohikäärme

Hanna Morre: Vastatuulen lohikäärme. Nysalor, 2022.

Lohikäärmeromantiikka on urbaanin fantasian alalajeista Suomessa vähemmän koluttu, eikä lajityyppiä löydy kuin muutama nuorille suunnattu käännössarja sekä muutakin kuin romantiikkaa sisältävä kotimainen aikuisten lohikäärmeaiheinen novelliantologia. Yksi antologiaan kirjoittaneista oli Hanna Morre, jolta on nyt ilmestynyt Vastatuulen lohikäärme, urbaani aikuisten fantasiaromaani, joka viihteellisessä tyylissään lähestyy chick litiä. Meno on yhtä raikasta kuin urbaanissa YA-fantasiassa, mutta hahmot ovat vanhempia ja mukana on identiteetin etsinnän ja ensirakkauden sijaan kypsempien aikuisten teemoja kuten suvun painostus lisääntymiseen ja urahuolet. Ja tietysti myös kolmiodraamaa ja komeita miehiä on tiedossa, joskin virkistävästi queer-päähenkilöllä. Kauniin hehkuva kansikuva on Karin Niemen varmaa käsialaa.

Vastatuulen lohikäärme sijoittuu nyky-Suomeen, missä ihmisiksi soluttautuneet lohikäärmeet ja heidän jälkeläisensä ovat piileskelleet vuosisatoja. Veri on ohentunut ja nuoremmat polvet ovat menettäneet kykynsä muuttua siivekkääksi pedoksi. Heta, urakeskeinen ja voimakastahtoinen koruyhtiö Aurora Jewelsin toimitusjohtaja, ei tiedä mitään perimästään, kun hänen isoäitinsä, suvun matriarkka, yllättäen täräyttää hänelle epätoivotun salaisuuden: Heta on lohikäärmeiden sukua, ja nyt hänen pitäisi pelastaa koko laji hankkimalla jälkeläinen isoäidin valmiiksi katsoman islantilaisen miehen kanssa. Heta on vihainen ja epäuskoinen ja päätyy tunteitaan baarissa tuulettaessaan törmäämään salaperäiseen kirjailijaan Kristian Korppiin (hauskasti nimetty Mika Waltarin salanimen mukaan), jolla on omat pahat suunnitelmansa hautumassa.

Vastatuulen lohikäärme yhdistää goottilaisuutta, modernia hevirokkariestetiikkaa, huumoria, jännitystä ja eroottista kipinää. Heta on erittäin räväkkä päähenkilö, joka varmasti tulee osaa lukijoista ärsyttämään ja sopii paremmin niille, jotka haluavat sankarittarensa kovempina ja moraalisesti harmaampina hahmoina. Samalla uraan ja lisääntymispainostukseen liittyvissä asetelmissa on varmasti paljon samastuttavaa etenkin kolmikymppisille naislukijoille, vaikka heidän suonissaan ei lohikäärmeverta virtaisikaan. Lähinnä valitan sitä, että kirja oli napakkana liiankin nopeasti ahmaistu ja olisin mielelläni lukenut vielä lisää. Jatko-osa ei olisi pahitteeksi?

Helmet-lukuhaaste 2022: 8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua

Arvio: ****

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s