J.P. Koskinen tunnetaan erittäin laajasta tuotannostaan, joka kattaa sekä historiallista, dekkareita että lastenkirjoja ja kaikkea ilmestyy sellaiseen tahtiin, että ahkerien lukijoidenkin on vaikea pysytellä perässä. Uutuus Kirjaston kiusanhenki aloittaa Mysteerijengi -sarjan, joka edustaa kaivattua alakoulukauhua. Kirjastonhoitajana olin tietysti jo heti ensi kertaa kirjasta kuultuani innoissani, kun kysymys on kirjastoon sijoittuvasta jännäristä ja vielä kiinnostuneempi olin, kun sain tietää, että tapahtumapaikkana on arvostettu vanha Rikhardinkadun kirjasto, jossa olen itsekin aiemmin työskennellyt. Erityiskiitos vielä hykerryttävästä mainoslauseesta: “Kirjastossa kukaan ei kuule huutoasi, koska siellä pitää olla hiljaa.”
Naapurukset Nico, Iivo ja Mimosa muodostavat Mysteerijengin ja alkavat selvittää Rikhardinkadun kirjaston outoja tapahtumia, kun kirjoja on siirtyillyt öisin itsestään. Iivon isotäti Elina tarjoutuu mukaan antamaan asiantuntemuksestaan yliluonnollisista olennoista. Kummitteleeko kirjastossa todella ja onko henkilökunnalla puhtaat jauhot pussissaan? Seuraa hiippailua öisessä kirjatossa, merirosvotarinoita, suklaata ja tieteellistä mysteerien selvitystyötä.
Mysteerijengi heilahti heti suosikikseni Koskisen lastensarjoista. Aaveväristyksiä, leppeää huumoria ja lempeyttä on juuri oikeassa suhteessa erityisesti alle kymmenvuotiaille alakoululaisille. Kirja on myös sopivan toiminnallinen ja napakka ja Saana Nyqvistin raikas kuvitus tukee hyvin tarinaa. Arvostin myös kunnianosoitusta Kansalliskirjastolle ja sen “velholle” Kai Ekholmille. Vanhana rikulaisena täytyy tosin nipottaa, että ainakaan omana aikanani siellä kirjaston ovet eivät toimineet kulkukorteilla niin kuin tässä kirjassa. Otan silti varmasti Kirjaston kiusanhengen mukaan kakkos- ja kolmasluokkalaisten vinkkauspakettiin. Toivon myös kovasti, että sarja saisi jatkoa.
Helmet-lukuhaaste 2022: 13. Lasten- tai nuortenkirja, joka on julkaistu 2000-luvulla.
Arvio: ***1/2
Siniset helmet 