Säeromaanijatko säkenöi: J.S. Meresmaan Khimaira

J.S. Meresmaa: Khimaira. Myllylahti, 2021.

Viime vuonna fantasiakirjoistaan tunnettu J.S. Meresmaa osoitti kyntensä uudella aluevaltauksella ensimmäisessä nuorten aikuisten säeromaanissaan Dodo, josta pidin aivan valtavasti. Jatko-osat ovat säeromaanin saralla jotakin harvinaislaatuista, mutta tänä vuonna Dodolle ilmestyi itsenäistä jatkoa kirjalla Khimaira, jossa pääosassa on edellisestä Iinan tarinasta tuttu sivuhahmo Sara. Tiedossa on kokonainen trilogia tätä herkkua, koska ensi kesänä on luvassa kolmososa Kerberos, jossa puolestaan tulee olemaan pääosassa Tuukka, joka on säeromaanisarjassa kuvatun polysuhteen kolmas osapuoli. En voi malttaa odottaa, että pääsen siihenkin käsiksi.

Vaikka ahmin Khimairan heti kirjan ilmestyttyä, tämän arvion kirjoittaminen on ottanut aikansa. Rakastan lukea runoa, levätä tyhjillä riveillä tekstin välissä ja nauttia kielen rytmistä, mutta olen parempi puhumaan proosasta ja analysoimaan sitä. Ja vaikka Khimaira onkin edeltäjänsä tavoin säeromaani, tarinallinen ja selkeäkielinen, runollisuus on siinä tärkeässä osassa. Meresmaa luo aivan uuden kertojanäänen ja runollisuuden tavan verrattuna Dodoon ja tällä kertaa loppusoinnuilla on oma roolinsa. Sara on runouden ja riimien kanssa Iinaa enemmän sinut venäläisen kulttuuriperintönsä ansiosta, kuten hän suoraan ilmaiseekin. Sara nimittäin on suomenvenäläinen lesbotyttö, joka pitää tiukalta äidiltään piilossa paitsi seksuaalisuuttaan myös polysuhdettaan.

Khimaira on ehkä jopa Dodoa vahvemmin sateenkaareva säeromaani, vaikka Dodon tavoin siinä yhdistyy myös erilaisia risteäviä elämäntilanteita ja muita aihepiirejä. Saran perheen vaiettu menneisyys tihkuu nykyisyyteen ja tulevaisuuteen kaavaillut selkeät viivat alkavat hämärtyä. Vaikka Khimaira on saanut nimensä kreikkalaisen mytologian hirviöltä, joka yhdistää kolmea eri eläintä, Meresmaa saa punottua paljon eriaiheista painavaa sanottavaa yhteen sulavasti ja raikkaalla keveydellä, joka muistuttaa kirpeää pakkasilmaa, jonka takana on tähtitaivas. Karin Niemen värikäs kansikuva osuu erinomaisesti tunnelmaan ja sointuu loistavasti hyllyyn Dodon vierelle.

Arvio: ****

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s