Sanna Iston Sirpale on hitaan tunnelmoiva nuortenromaani Berliinistä, aikamatkustuksesta, anteeksiannosta ja ensirakkaudesta. Kirjan kannessa on liepeen alta pilkistävä Berliinin kartta, joten harmitti vähän, että luin kirjaston kappaletta, jossa karttaa ja sisäsivujen talon pohjapiirroksia ei päässyt näkemään kunnolla. Isto on aiemmin kirjoittanut pienemmille lukijoille, mutta hänen kauniisti soljuva tyylinsä sopii hyvin tähän hyppäykseen vanhempaan kohdeyleisöön.
Päähenkilö Minja jää yksin kotiin Berliiniin koiravahdiksi, kun muu perhe lähtee mummon luo Suomeen. Kun Minja löytää irronneen vanhan kahvikupin korvan, hänen lomansa saa maagisen käänteen: kahvikupinkorva pystyy kuljettamaan hänet ajassa taaksepäin, samaan taloon juuri ennen toista maailmansotaa. Menneisyydessä Minja sotkeutuu mysteeriin, johon liittyy kielletty rakkaus ja alkaa myös miettiä omia tunteitaan ystäväänsä Lucaa kohtaan.
Vähän minua yllätti, että huolimatta ajasta ja paikasta, romaani jäi keveäksi ja tunteelliseksi, eikä siinä juuri ollenkaan sivuttu Saksan synkkää menneisyyttä. Juoni on näppärä ja toimiva ja tunnekuvaus on viehättävää, mutta jännityksen saralla Isto pysyy kesyissä uomissa. Sirpale sopiikin parhaiten maagis-realistiseksi haukkapalaksi rauhallisemmille ja herkemmille nuorille sekä historiasta innostuneille aikuisille lukijoille, mutta kärsimättömämmän teinin käteen sitä ei kannata ensimmäisenä tunkea.
Helmet-lukuhaaste 2019: 44. Kirja kertoo Berliinistä
Arvio: ***1/2
Siniset helmet 
One Comment Add yours