Elina Pitkäkangas: Naraka. WSOY, 2024.
Elina Pitkäkankaan aasialaisvaikutteinen fantasiaeepos Sang iski syksyllä 2022 kirjasomen sydämiin ja aiheutti kirjamessuilla jättimäiset nimmarijonot. Kirjoitin heti romaanin ilmestyessä arvion ja uumoilin tälle kansainvälistä kysyntää, ja käännössoppimuksia duologialle onkin tullut. Lukijoiden odotus on palkittu ja nyt keväällä 2023 Sangin loistelias tarina sai ansaitun päätöksensä Narakassa. Itse en Elina Pitkäkankaan ystävänä ja esilukijana joutunut odottelemaan Dawein kohtalon selviämistä aivan yhtä pitkään kuin muut, vaikkakin jännitys on pysynyt yllä, kun hahmojen tarinat ovat muuttuneet versioiden välillä. Välttääkseni juonipaljastuksia pidän tämän arvion lyhyenä ja suosittelen ennemmin Sang-arvioni lukemista. Miten Naraka sitten toimii? Saa minut pidättelemään hengitystäni ja kyynelehtimään vielä kolmannellakin lukukerralla, jos siitä voi jotakin päätellä.
Naraka jatkaa siitä mihin Sang jäi ja tutustuttaa lukijoita yhä syvällisemmin dystooppiseen aasialaiseen Fusangin valtioon, joka on kuvattu upean yksityiskohtaisesti väreineen, tuoksuineen ja arkkitehtuureineen. Väkivaltaa ja käänteitä ei Sangistakaan puuttunut, mutta kapinan ja sodan varjot tuovat jatko-osaan entistäkin synkempiä sävyjä. Dawei ja hänen rakastettunsa Dray lähtevät etsimään Dawein veljeä pahamaineisesta Narakasta, jonka työleireillä ihmiset eivät selviä kauan hengissä. Vanhojen suosikkihahmojen lisäksi kohdataan uusia kiinnostavia persoonallisuuksia, kuten karismaattinen kapinajohtaja Lao Yang. Dawei joutuu vaikeisiin ristiriitatilanteisiin, joissa sekä hänen lojaalisuuttaan että moraaliaan koetellaan vaikeimman kautta. Lukukokemus on äärimmäisen intensiivinen ja aina sitä huomaa puristavansa kirjaa tiukasti käsissään, vaikka tavallani ei edes olisi lukemassa ensikertaa ja tietäisikin jo, mitä seuraavaksi on tulossa. Tätä duologiaa ei yhdenkään fantasiafanin kannata jättää välistä.
Helmet-lukuhaaste 2024: 37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita
Arvio: *****
Siniset helmet 