Innovaatioyhteiskunnan kauhut: Mirjami Sirénin Kaupunki ilman koteja

Mirjami Sirén: Kaupunki ilman koteja. Myllylahti, 2023.

Mirjami Sirénin esikoisnuortenromaani Kaupunki ilman koteja on taitavasti kirjoitettu ja harvinaisen omaperäinen dystopia, josta paistaa kirjailijan opettajatausta. Airepoliksen kaupunki on diktatuurimainen ja päähenkilö Kipinä yrittää perheineen pakoa, mikä ei ole lähtöasetelmana ainutlaatuinen. Epätavallisempaa on sen sijaan se, mikä tekee Airepoliksesta dystooppisen: kaupunki palvoo innovaatioita melkein uskontonaan, asukkaat pakotetaan viettämään aikaa pienissä kuutioissa innovoimassa ja muuttamaan joka päivä, jotteivat jämähtäisi paikalleen. Nykykoulua ja etenkin opettajien sitä koskevia ärtymyksen aiheita tuntevalle asetelmassa on paljonkin tuttua.

Päähenkilö Kipinä on 14-vuotias, mutta kirja sopii kyllä luettavaksi jo kymmenvuotiaasta ylöspäin, jos vain scifi ja dystopiat nappaavat, sillä hahmot ovat melko lapsekkaita. Sirénin lauseet ovat varmoja ja kerronta soljuu jämäkästi ja jännite pysyy hyvin yllä. Jo ensimmäisillä sivuilla päästään vauhtiin, kun Kipinän perhe yrittää pakoa tukahduttavasta kaupungista, eikä pakosuunnitelma mene putkeen. Kaupungin dystooppisuus ja perheen syyt pakoyritykseen paljastuvat vähitellen ja juoni tihenee. Kokonaisuus on oikein toimiva, joskin pieni uskonnollinen sivujuoni jätti vähän epämukavan sivumaun.

Karin Niemen kansikuva on jälleen kerran todella upea ja tavoittaa hyvin oikean tunnelman. Jännittävä scifijuoni kiskoo tehokkaasti mukaansa. Maailma on luotu kiinnostavan erilaiseksi ja yksityiskohtaiseksi, mutta vähän jäin kaipaamaan muitakin yhteiskunnallisia ulottuvuuksia kuin innovaatiokiiman kritiikin. Joka tapauksessa olen iloinen siitä, että kotimainen nuortenkirjallisuus on saanut uuden vahvistuksen ja odotan kiinnostuksella, mitä Mirjami Sirén kirjoittaa seuraavaksi.

Helmet-lukuhaaste 2023: 21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta

Arvio: ***1/2