Casey McQuiston: Päätepysäkki. Tammi, 2024. Suomentajat: Kaisa Kattelus ja Johanna Auranheimo.
Casey McQuistonin esikoisteos, prinssin ja presidentin pojan kuumasta rakkaudesta kertova Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä räjäytti somen ja sai myös elokuvaversion. Hänen uusi kirjansa Päätepysäkki ei ole aivan yhtä vauhdikas ja viihdyttävä, jo pelkästään miljöön vuoksi: glamoröösin hovin sijaan tapahtumapaikkana on enimmäkseen vain New Yorkin metro. Päätepysäkki on kuitenkin hellyttävämpi ja tärkeämpi, ja siinä oli iloiseksi yllätyksekseni mukana myös spefielementti. Hauskaa sanailua romanttisen hakkailun parissa löytyy molemmista, mutta Päätepysäkissä on poikkeuksellisesti naispari. Vaikka viime vuosina sateenkaarikirjallisuus on ollut mukavassa nousussa, poikaparit dominoivat vahvasti suosittuja kansainvälisiä sarjoja.
Vasta New Yorkiin muuttanut, sosiaalisesti umpimielinen August tekee opintojen ohessa tarjoilijatöitä ja lämpenee hiljalleen erikoisille kämppiksilleen. Eräänä päivänä August kaataa metrossa kahvin päälleen ja törmää salaperäiseen tyttöön, joka tekee häneen heti lähtemättömän vaikutuksen. August ja metrotyttö tapaavat samalla tavalla melkein joka kerta kuin August kulkee maanalaisella. Samaan aikaan kun August ihastuu, hän alkaa myös tajuta, että metrotytössä on jotakin outoa. Hän on samassa metrossa silloinkin kun hän ei mitenkään olisi voinut ehtiä vaihtamaan siihen ja hän on erikoisen vanhanaikainen. Onko August tavannut aikamatkustajan tai aaveen? Metrotyttö tunnustaa, ettei itsekään muista kuka on ja miten kauan hän on ollut jumissa metrossa, josta ei pysty poistumaan. Arvoituksen selvittämisen lisäksi pääongelmana on tietenkin se, miten metrossa voi seurustella ja voivatko August ja metrotyttö mitenkään saada toisiaan?
Edellisessä McQuistonin kirjassa minua häiritsivät asiavirheet ja tälläkin kertaa kirjaa Lontoon vinkuvassa metrossa lukiessani mietin, kuinkahan hyvin New Yorkin metrossa oikeasti pystyy käymään pitkiä keskusteluja (tai kuinka todennäköistä on saada yksityistä tilaa fyysisempään kanssakäymiseen). Uskottavuutta olennaisempaa McQuistonin kirjoissa on kuitenkin lämminhenkinen tunnelma, värikäs hahmokaarti ja viihdyttävä kerronta. Toivottavasti Päätepysäkki ei jää kuuluisamman edeltäjänsä varjoon ja on merkki siitä, että alamme saada tasa-arvoisemmin viihdekirjoissa myös sateenkaarevien naisten tarinoita.
Helmet-lukuhaaste 2024: 7. Kirjassa rakastutaan
Arvio: ***1/2
Siniset helmet 