Travis Baldree: Legendoja ja latteja. Suomentanut: Jade Haapasalo. Karisto, 2024.
Kuuntelin jonkin aikaa sitten äänikirjana Maija Kajannon supersuositun feel good -romaanin Korvapuustikesä. Kun sitten viimein aloitin kauan odottamani Travis Baldreen cozy fantasyn suomennoksen Legendoja ja latteja, kirjoissa olikin hätkähdyttävän paljon samaa: hektiseen elämään kyllästynyt päähenkilö muuttaa pienemmälle paikkakunnalle hoitamaan kahvilaa ja sivussa yritetään juurtua, löytää ystäviä ja on vähän romantiikkaakin. Molemmilla romaaneilla on jopa sama äänikirjalukija Kati Tammensola. Se pikkuinen ero romaaneilla on, että Legendoja ja latteja sijoittuu Suomen maaseudun sijaan perinteiseen post-tolkienilaiseen miekka ja magia -fantasiamaailmaan, ja pääosassa on sotimiseen ja seikkailuretkiin kyllästynyt örkki. Perusidea on ehdottoman raikas ja herkullinen, ja kuin sokerina pullalla romaani on vielä sateenkaarevakin.
Viv on saanut tarpeekseen taisteluista, ottaa viimeisellä keikallaan saaliikseen maagisen onnenkiven ja lähtee se turvanaan perustamaan kahvilaa ostamaansa vanhaan hevostalliin. Valitettavasti juuri kukaan ei ole kuullutkaan eksoottisesta maahisten juomasta nimeltä kahvi, joten remontoinnin lisäksi ongelmaksi muodostuu asiakaskunnan haalinta. Kaiken kukkuraksi ovelle saapuu renttuja vaatimaan suojelurahaa salaperäiselle Madrigaalille. Onneksi Viv löytää heti ystävällisiä apuvoimia kahvilan remppaamiseen ja pyörittämiseen. Etenkin hän lähentyy erään työnhakuilmoitukseen vastaavan subbucuksen kanssa, mutta tunteiden tunnistaminen tai niistä puhuminen ei ole helppoa.
Legendojen ja lattejen idea on niin mahtava ja odotin kirjaa niin kovasti jo pari vuotta, että Baldreen on vaikea tässä kohtaa ylittää toiveitani. Romaani oli todella söpö ja lohdullinen, mutta ei samalla tavalla muuttanut minua onnenkyyneliä itkeväksi suihkukaivoksi kuin vaikkapa T.J. Klunen Talo taivaansinisellä merellä. Tämä johtui ehkä siitä, että vaikka olikin virkistävää vaihtelua lukea lempeä perinteisen eeppisen fantasian maailmaan sijoittuva romaani, olisin kaivannut hahmoille enemmän kehityskaarta, jotta lukukokemus olisi ollut tyydyttävämpi. Nyt lukukokemus jäi herkulliseksi uunituoreeksi pullaksi, pehmeäksi muttei kovin vaikuttavaksi. Ehdottomasti luen silti innolla jatko-osankin, sitten kun se saapuu suomeksi. Kirjassa myös kuvaillaan kahvin ja pullan nautintoja niin antaumuksella, että näin ei-kahvinjuojakin oli vähällä tulla käännytetyksi.
Helmet 2024: 2. Kirjassa tehdään taikoja
Arvio: ****
Siniset helmet 