Vauhdikasta lastenfantasiaa syksyn sävyissä: Elina Rouhiaisen Valkeantuoja

Elina Rouhiainen, yksi Suomen YA-fantasian ykkösnimistä, tekee uuden aluevaltauksen alakoulufantasian puolella Nelimaan tarinat -sarjan aloitusosalla Valkeantuoja. Kuvitus on värikästä ja sitä on paljon, kirja lyhyt ja teksti nopeasti etenevää kelpo seikkailua: tällaista sisäänheittofantasiaa alakoululaisille olenkin vinkkarina kaivannut. Keväisten värien ystävänä syksyinen paletti ei minua puhutellut, mutta antanee kuvituksesta kypsemmän vaikutelman pastelleja arastelevammalle heikommin lukevalle viitos-kuutosluokkalaiselle….

Taikakynään täpinää: Mervi Heikkilän ja Anne Leinosen Pieni taikakauppa

Tutustuin jo aiemmin Anne Leinosen ja Mervi Heikkilän kauhukirjoitusoppaaseen Kauhumaan kartta. Siksipä kun saman kaksikon opas Pieni taikakauppa omimmalle kirjoitusalalleni fantasiaan tuli saataville, kiinnostuin heti. Brocin sympaattinen kuvitus herätti myös huomioni. Silti kului aikaa, ennen kuin sain kahlattua läpi kaikki kirjoitustehtävät lueskellen niitä muun lukemiston välissä. Heikkilä ja Leinonen ovat molemmat kirjoittaneet liudan lasten- ja…

Vähä-älyistä etsiväntyötä: Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär

Mikä sai minut tarttumaan tähän jo pari vuotta sitten julkaistuun Leonard Goldbergin kirjaan Sherlock Holmesin tytär juuri nyt? Minut innoitti ensinnäkin Netflixin Sherlock Holmesin pikkusisaresta kertova Enola Holmes, jota ei kirjaston kokoelmasta löytynyt, sekä kannen upea kuva. Tämä kylläkin paljastui yhdeksi niistä tapauksista, joissa sopii sanoa “moni kakku päältä kaunis”. Olisi nimittäin lähes pyhäinhäväistystä väittää,…

Kelttifantasia sotajalalla: Katinka Sarjanojan Karhuneito

Katinka Sarjanojan kelttifantasiasarjan ensimmäinen osa Korpinlaulu hurmasi minut kokonaan. Jatko-osa Karhuneito siirtyy intiimimmästä ja romantiikkapainotteisemmasta Kaari Utriota muistuttavasta tyylistä enemmän laajempaan sukukronikkaan ja sotakin kolkuttelee ovia. Edellisen osan lukemisesta oli jo vähän aikaa, joten hetki meni muistella laajan hahmokaartin sukulaisuussuhteita ja menneitä tapahtumia, ennen kuin pääsin taas kunnolla kärryille. Aivan yhtä suurta imua en kokenut…

Kauhufantasia jatkuu kovemmilla kierroksilla: Ilkka Auerin Noidankiro

Eeppisen fantasian konkari Ilkka Auer jatkaa varhaisnuorten fantasiakauhun parissa Domowikin jatko-osalla Noidankiro. Jouluisten tunnelmien sijaan tällä kertaa seikkailu sijoittuu juhannuksen aikaan, mutta kesän kukkaloistosta huolimatta kauhu muuttuu edellistä osaa intensiivisemmäksi. Siinä missä Domowik sopii viidesluokkalaiselle, Noidankiro on enemmän kirja kauhunnälkäiselle kuudesluokkalaiselle. Mukana on myös viittauksia toiseen Ilkka Auerin sarjanaloitukseen Kymnaasi, joten sarjat tulevat todennäköisesti vielä…

Koreita kauhukuvia: Anne-Maija Aallon Korento

Anne-Maija Aallon esikoisteos Syvään veteen edusti realistista nuortenkirjallisuutta surusta, joten uutuusdystopia Korento hyppää varsin erilaiseen genreen, vaikka syvissä vesissä tälläkin kertaa liikutaan. Korento sijoittuu tulevaisuuden Japaniin, jonka asukkaat on alistettu surkeaan asemaan. Kauniin proosan ja aasialaishenkisen dystopian yhdistelmä tuo mieleen Emmi Itärannan Teemestarin kirjan, joskin mukana on myös naisten alistamista ja seksuaalista väkivaltaa Margaret Atwoodin…

Rakkautta ja muita myrkkyjä: Terhi Tarkiaisen Kitty eli kuinka mies tuhotaan

Terhi Tarkiaisen esikoiskirja Pure mua puraisi minua lujaa ja rakastuin mustanhumoristiseen vampyyrimeininkiin niin, että odotin kovasti Tarkiaisen uutta romaania Kitty eli kuinka mies tuhotaan. Valitettavasti tällä kertaa verenimijöitä ei ole luvassa, joten väistämättä aivan yhtä lujaa Kitty ei minuun kolahtanut kuin esikoinen. Onneksi kuitenkin toiseksi parasta yliluonnollisen romantiikan jälkeen on minulle austenilainen historiallinen romantiikka ja…

Klassikkokauhuhahmoja ja herkistelyä: Jenny Jägerfeldin ja Mats Strandbergin Frankenstein terapiassa

Kun valitsee kirjan kauhuosastolta, harvemmin odottaa liikuttuvansa kyyneliin onnellisesta ihmissuhdekohtauksesta. Niin minulle kuitenkin kävi Jenny Jägerfeldin ja Mats Strandbergin Frankenstein terapiassa -uutuuden kanssa. Molemmat kirjailijat olivat minulle tuttuja nuortenkirjallisuuden puolelta ja molempien teoksiin olen tykästynyt, joten odotukset olivat korkealla, mutta silti ylittyivät. Nimensä mukaisesti Frankenstein terapiassa: kauhuklassikot psykologilla koostuu videoitujen psykologitapaamisten litteroinneista, joissa psykologi ottaa…

Jouluista romantiikkaa: Ashley Elstonin 10 x sokkotreffit

Ashley Elstonin 10 x sokkotreffit vertaa itseään jo kannessa jouluisiin romanttisiin komedioihin Let it Snow ja Love Actually. Odotin kirjaa kovasti ja kyllä se lopulta lämminhenkinen ja herkullinen olikin, mutta juoni ja asenteet tuntuivat hieman tunkkaisilta vuoden 2020 YA-kirjalle. Plussaa värikkäästä ja hellyttävästä suuren suvun ja serkusystävyyden kuvauksesta sekä omaperäisistä humoristisista ratkaisuista. Miinusta ahtaista seksuaalisuuden…

Taattua taikakirjastoseikkailua: Margaret Rogersonin Kirjojen tytär

Margaret Rogersonin Kirjojen tytär on melkolailla Archie Greenen maailman päivitys isommille lukijoille yhdistettynä Diana Wynne Jonesin Liikkuvasta linnasta poimittuihin juonikuvioihin: Archie Greenen tapaan keskiössä ovat maagiset kirjastot ja niiden loitsukirjat, joita pahat velhot himoavat; Liikkuvan linnan tavoin jossakin kohtaa tarinaa peitetyönä siivoileva päähenkilötyttö suhtautuu ensin epäluuloisesti pahana pitämäänsä nuoreen, taikuutensa vekkulilta demonilta saavaan velhoon, mutta…

Kummempia väristyksiä: Kiima, eroottisia tarinoita

Keväällä kun outo kuume alkoi levitä maailmalla, ilmestyi Osuuskummalta antologia Kiima, jonka novelleissa jylläävät yhtä oudot mutta miellyttävämmät väristykset. Mukana kirjoittajissa ovat kotimaisen spefin nimistä Anni Kuu Nupponen, Hanna Morre, Tuisku Havusalo, Magdalena Hai, Artemis Kelosaari, O.E. Lönnberg, J.S. Meresmaa, Juha Jyrkäs ja Solina Riekkola. Tyylilajit heittelehtivät kauhun, fantasian, scifin ja maagisen realismin välillä. Myös…

Synkän symboliikan taikakoulu: Ilkka Auerin Kymnaasi

Eeppisen fantasian puolella aloittanut Ilkka Auer on yksi kolmesta Suomessa vaikuttavista nuorten kauhun kirjoittajista, ja hänen Haamu-kustannuksen kautta julkaisemastaan kolmikosta Anastasia on tyyliltään raainta Stephen King -tyylistä kauhua, Domowik jatko-osineen hieman lempeämpää joskin kauhuelementteillä höystettyä fantasiaa ja Kymnaasi jännitysasteeltaan jotakin näiden kahden välimaastosta. Kymnaasin lumoava, hehkuva kansikuva ja takakannen antamat mielikuvat maagisesta tyttökoulusta saivat minut…