Kirjallisuustieteen imussa: A.S. Byattin Riivaus

A.S. Byatt: Riivaus. Teos, 2008. Suomennos: Marja Alopaeus ja Leevi Lehto. Alkuteos 1990.

A.S. Byattin Riivaus on kirja, josta kuulin jo opiskellessani kirjallisuustiedettä ja tunsin sitä kohtaan epämääräistä kiinnostusta, mutta en kuitenkaan saanut aloitettua lukemista. Kun sitten vastikään luin uuden Suurteoksia -esseekokoelman, jossa Anna Kortelaisen artikkeli keskittyi ylistämään Riivausta ja kertomaan omista lukukokemuksistaan sen parissa, innostuin viimein epämääräisestä aikomuksesta lainaamiseen. Teoksen massiivisen koon vuoksi päädyin kuuntelemaan sen osittain äänikirjana, mitä suosittelen vain harjaantuneemmille kuuntelijoille ja tarinoiden kuluttajille, sillä Riivaus on kudelma erilaisia teksilajeja ja lukijalla on oma roolinsa palasten yhdistämisessä. Kirjan alaotsikko on Romanttinen kertomus ja romantiikan ajan taiteilijoita ja romanssejakin siitä löytyy, mutta suurin hahmoja vainoava jano on tiedon ja tutkimuksen janoa, joka parhaimmillaan syttyy myös lukijassa itsessään.

Riivausta voisi luonnehtia kirjallisuustieteilijöiden omaksi sofistikoituneemmaksi Da vinci -koodiksi. Pääosassa on kaksi tutkijaa, Maud ja Roland, joiden tiet yhtyvät, kun he tutkivat kahta 1800-luvun (fiktiivistä) runoilijaa, Christabel LaMottea ja Randolph Henry Ashia. Samalla tuodaan myös muiden hahmojen näkökulmia ja osa kirjasta koostuu Ashin ja LaMotten runoista, saduista ja kirjeistä, joiden välisiä yhteyksiä runoilijoiden elämiin ja salaisuuksiin lukija voi itse luodata. Riivauksessa on myös rippunen romantiikkaa, mutta ennen kaikkea se on kaunokirjallinen palapelidekkari ja kuvaus akateemisesta kilpajuoksusta mysteerien selvittämiseksi. Samaan aikaan kieli kuvailee ja hehkuttelee, mutta Byatt säilyttää kuitenkin vetävän jännitteen ja arvoituskoukut ja paksu ja osittain hajanainen teos jaksaa pitää otteessaan.

Vähiten minua kirjassa viehättivät LaMotten ja Ashin kirjeenvaihdon keskustelut sopivaisuudesta ja uskonnosta, jotka toki aikakauteen nähden toivat aitoutta. Runokohtia menin läpi turhan nopeasti, ja olen varma, että toisella huolellisemmalla lukukerralla niistä saisi enemmän irti; myös alkukielisiin versioihin tutustuminen jossakin vaiheessa elämää kiinnostaa. Etenkin 1800-luvun kirjallisuudesta innostuneille Riivaus on runsas pitopöytä, jota on vaikea ahmia yhdellä kertaa, kun kerroksia riittää. 1980-luvulle sijoittuvan “nykypäivän” hahmot jäävät välillä melkein karikatyyreiksi ja varjoiksi tutkimiensa fiktiivisten historiallisten hahmojen rinnalla, mutta tämä on selvästi tarkoituksellista, kun hahmot myös pohtivat itse tutkijan elämän suhdetta tutkimuskohteeseen. Kärsivällinen kasuaali lukijakin voi toki nauttia mysteereistä ja juonen keriytymisestä ja väläyksestä tutkijoiden maailmaan, ilman että kirjallisuustiede varsinaisesti olisi oman kiinnostuksen kohteena.

Helmet-lukuhaaste 2022: 15. Kirja käsittelee aihetta, josta haluat tietää lisää

Arvio: ****1/4

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s