Avaruusnoitasaaga jatkaa: Magdalena Hain Isetin solmu

Monen ikäisille kauhua, fantasiaa ja steam punkia kirjoittaneen Magdalena Hain nuortenkirjajärkäle Kolmas sisar aloitti Royaumen aikakirjat -sarjan, jolle on nyt viimein ilmestynyt jatko-osa Isetin solmu. Edellisen osan tavoin Hai yhdistelee eeppistä fantasiaa, scifiä ja mangamaista romantiikkaa. Isetin solmu on vielä edellistä osaakin massiivisempi ja kasvattaa myös sekä henkilöhahmokaartia, panoksia että sateenkaariromantiikan määrää. Hai saa siitä huolimatta ihailtavasti pidettyä kaikki langat käsissään ja jännitys pysyy yllä. Useimmat lähes 700-sivuiset teokset alkavat jossain kohtaa laahata tai venyttävät turhaan, mutta Isetin solmu säilyttää ahmittavuutensa ja jättää viimeisillä sivuilla odottamaan lisää.

Edellisen osan tavoin osa kirjasta sijoittuu maahan ja osa Royaumen noitaplaneetalle, jossa vallitsee ikuinen yö. Toinen Royaumen valtiattarista, musta noita Minuit, palaa takaisin hallitsemaan yksin. Kaikki eivät tästä iloitse, mutta punatukkainen hovinoita Renardine ei saa hänestä silmiään irti. Pystyykö vähäisempi hovinoita kuitenkaan valtajuonittelujen keskellä saamaan omakseen mahtavan Minuitin koeteltua sydäntä? Sen lisäksi että osa noidista suunnittelee kapinaa, planeetalle on saapunut viekkaita haltioita, joilla on omat suunnitelmansa.

Haltiat ilmaantuvat myös maahan, josta ovat vuosisatoja aiemmin lähteneet nykyisille tekokuukotiseuduilleen. Haltiat uhkaavat paitsi ihmiskunnan pitkää yksinvaltiutta planeetalla myös Lyceumin yliluonnollisesta sisäoppilaitoksesta turvapaikkansa saaneen Lune-noidan ja hänen entistä hankalammaksi heittäytyneen metsänhenkipoikaystävänsä Niemannin suhdetta. Virkistävänä vaihteluna glamoröösit ja ihmisiä lumoavat haltiat ovat tässä sarjassa enemmin pahisten kuin hyvisten asemassa. Vaarat ja uhat kasvavat pienistä kokonaisia maailmoja ja aika-avaruusjatkumoa uhkaaviksi.

Symppasin paljon uutta hahmoa Renardinea ja hänen romanssiaan; Niemann puolestaan oli suurimman osan ajasta hyvin tuskastuttava, mutta lopulta hänen juonikehityksensä oli tyydyttävää. Osa juonenkäänteistä veti maton jalkojen alta, toisten kohdalla olin jo sen verran konkarilukija, että osasin ne aavistella. Aikaan liittyvillä juonikuvioilla, joista kyllä tarinoissa pidän, on valitettavasti välillä tunnevaikutusta syövä vaikutus, jos lukija jää spekuloimaan eri vaihtoehtoja tarinan hetkessä elämisen sijaan. Vaikka Isetin solmussa on toimiva itsenäisempi tarinankaari, kokonaisia maailmankaikkeuksia jäi vielä auki vaeltaa jatko-osassa, jota ei malttaisi odottaa.

Helmet-lukuhaaste 2021: 12. Kirjassa ollaan metsässä

Arvio: ****

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s