Arja Puikkonen ja Emma Puikkonen: Löytölintu. Otava, 2020.
Arja ja Emma Puikkosen yhdessä kirjoittama Löytölintu on itsenäistä jatkoa 2017 ilmestyneelle Äänihäkille, joka oli hempeän soljuvasti kirjoitettu satufantasia. Löytölinnun kieli on yhtä kuulasta ja kuvailevuudestaan huolimatta kirkasta kuin edellisessäkin kirjassa, mutta satumaisuudesta huolimatta juonikuviot ovat tällä kertaa jännittävämpiä ja raaempia, joten alle kolmosluokkalaisten ei kannata tarttua tähän kirjaan ilman varoitusta. Mukaan on myös laitettu lapsen oman identiteetin kunnioittamisen teemaa, ehkä verhotummin sukupuolenkin moninaisuudenkin käsittelyä. Loppupuolella päästään jo Game of Thronesia muistuttaviin pahaenteisiin juonikulkuihin, joskin lempeämmin ja onnellisemmin loppuratkaisuin.
Palatsissa kasvanut villikkolapsi Liita ei halua olla prinsessa, vaan haluaa tulla kutsutuksi Liitoksi ja oppia lentämään. Lentoharjoituksiin avuksi hän saa Okan, joutsenprinssin pojan. Mutta lopulta lapsuus on melkein ohi ja Liito lähetetään tätinsä kanssa Utinmaan valtakuntaan, missä pitäisi käyttää mekkoja ja korsetteja ja käyttäytyä kuin prinsessa. Utinmaan nauravainen prinssi haluaisi Liiton puolisokseen ja ensin ajatus viehättää, mutta jotakin Utinmaan aina nauravassa kansassa tuntuu olevan vialla. Onko Liito lopulta valmis tukahduttamaan itsensä rooliin, jota ei koe omakseen? Myös tallipoika muistuttaa Liitoa lapsuudenystävästä Okasta. Rauhallisen alun jälkeen Löytölintu hyppää hiipivästä ahdistuksesta henkeäsalpaavaan jännitykseen, ennen kuin kaikki saa satumaisen loppunsa.
Helmet-lukuhaaste 2021: 25. Kirjan on kirjoittanut kaksi kirjailijaa
Arvio: ***1/2
