Tuntematon hukkajääkäri: Elina Pitkäkankaan Hukan perimät

20200419_104745
Elina Pitkäkangas: Hukan perimät. Myllylahti, 2020. 

Elina Pitkäkankaan Kuura aloitti muutamia vuosia sitten sekä juoneltaan että toiminnallisuudeltaan poikkeuksellisen raa´an ja intensiivisen ihmissusitrilogian, joka korotti panoksia osalla Kajo ja sai arvoisensa päätöksen osassa Ruska. Nyt YA-trilogia on saanut itsenäisen spin-offin, joka on sävyltään vielä aiempaa aikuisempi ja tummempi. Kuura-trilogian lukeneille hahmot ovat tuttuja, mutta aiemmin sivuun jääneitä, joiden tarinat ovat jääneet vielä varjoon. Kuura-trilogian tuntemus tuo Hukan perimiin oman lisämausteensa samoin kuin Hukan perimät antaa trilogialle uusia sävyjä. Kyseessä on kuitenkin aikaan ennen Kuura-trilogian tapahtumia sijoittuva esiosa, joten Hukan perimät voi vallan mainiosti lukea myös trilogiaa tuntematta tai aloittaa siitä hukka-Suomeen tutustuminen.

Hukan perimien tyylitelty ja tyylikäs kansikuva (taas Karin Niemen käsialaa kuten Pitkäkankaan aiempien teosten kannet) iskee silmää Tuntemattomalle sotilaalle, eikä vertaus ole vailla pohjaa. Romaani alkaa armeijan kurkkusalaattiväreissä: nuori aliupseerioppilas Alexander pääsee suhteilla mukaan legendaarisen, paljon ihmissusia tappaneen kapteeni Väinö Ollikaisen partioon. Täydenkuun aikaan passissa kaikki menee niin pieleen kuin vain voi. Hukkia tuhoavaan sotilaalliseen järjestöön Jahtiin vannoutuneesti kuuluvista miehistä tulee yhdessä traagisessa yössä ihmissusia, jahtaajista jahdattuja. Myöhemmin näkökulmahahmoiksi pääsevät myös Väinön vaimo Ella, joka ei suostu luopumaan lykantropiaan sairastuneesta miehestään, sekä räväkkä Ronja, jonka kaveriporukka osuu erään toisen täydenkuun aikaan vaarallisille teille.

Hukan perimien rajavartioinnit, veritestit, puhe karanteeneista ja parannuksen etsimisestä väkeä ihmissusiksi muuttavan viruspandemian kourissa on tänä keväänä saanut pelottavan ajankohtaisia kaikuja. Parasta on se, miten Pitkäkangas ymmärtää hahmojaan, heidän ristiriitojaan ja erilaisia maailmankuviaan. Väkivalta on vielä edellisiä osia riipivämpää, traagiset ja kaihoisat hetken niin voimakkaita, että aloin itkeä ääneen vielä toisellakin lukukerralla. Vaikka Kuuran lukeneet tietävät, miten hahmoille myöhemmin käy, se ei lainkaan vähentänyt kihelmöivää jännitystä. Huumoria ja romantiikkaa on myös kaikesta synkkyydestä huolimatta mukana ja nuoret hahmot heittävät välillä räävitöntä läppää. Finglishin vihaajille varoituksena, että etenkin Ronjan kielessä englantipainoitteisuus korostuu.

Hukan perimissä ihmissusiepidemian raatelema maailma laajenee. Ihmissusiin liittyvät myytit ja uskonnot, aiemmassa trilogiassa vain vihollisena nähdyn Jahdin näkökulma, ihmissusiverellä käytävä huumekauppa, kaikkeen tähän saadaan lisävalaistusta. Hukan perimät päättyy toiminnalliseen kliimaksiin, mutta silti minulle vavahduttavimmat kohdat olivat alkupuolen Väinön ja Alexin muodonmuutos sekä myöhempi raastavan herkkä Alexin ja Ronjan suhteen kuvaus. Hyvä ja paha liukenevat harmaaksi, syyllisyys musertaa, mutta silti hahmot löytävät jostakin voimaa jatkaa. Kokonaisjuoni ei esiosassa voi trilogian jo tuntevalle lukijalle kohota Kuuran ja Ruskan yllätyksellisyyden tasolle. Sähköinen jännite ja tuskaisen suloinen inhimillisyys tekevät kuitenkin Hukan perimistä kiistatta parhaan spin-offin, jonka olen koskaan lukenut.

Helmet-lukuhaaste 2020: 11. Vaihtoehtohistoria 

Arvio: **** 1/4

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s