Sopivaisuuden kahlehtimat: Edith Whartonin The Age of Innocence

IMG_2941
Edith Wharton: The Age of Innocence. Alma Classics, 2019 (alun perin julkaistu 1920).

Edith Whartonin klassikkoteos The Age of Innocence (myös suomennettu nimellä Viattomuuden aika) on nyt tasan satavuotias. En ollut lukenut sitä aiemmin, vaikka olinkin törmännyt siihen kirjallisuutta opiskellessani. Wharton kuvaa viiltävästi amerikkalaisten 1900-luvun alun seurapiirien tukahduttavaa pikkusieluisuutta. Pääosassa on Newland Archer, varakas ja hienosta perheestä tuleva nuori mies, joka on suunnittelemassa kihlausta ihastuttavan viattomana pitämänsä Mayn kanssa. Newlandin elämän muuttaa Mayn skandalöösi serkku, kreivitär Ellen Olenska, joka on karannut aviomieheltään ja palannut sukulaistensa luokse New Yorkiin.

Tärkeässä osassa romaanissa ovat sukulaisten painostus, sopivaisuuden velvoitteet ja niiden ristiriita hahmojen haluihin ja todellisiin tunteisiin, joka jäävät vellomaan tyyneltä näyttävän pinnan alle. Rehellisesti tunnustan, että niin Austen-fani kuin olenkin, kärsivällisyyteni ei lukuhetkellä oikein riittänyt Whartonin kuvauksen hienovaraisuuteen, vaan välillä kuvattujen sukutapaamisten tyhjänpäiväiset seurapiirijuoruilut puuduttivat minua pitkäpiimäisyydellään. Päähäni jopa pälkähti sellainen entiselle kirjallisuudenopiskelijalle ja nykyiselle kirjastonhoitajalle kerettiläinen ajatus, että katsoisin tätä mieluummin elokuva- tai tv-sarjaversiona, jolloin voisin keskittyä katselemaan hienoja pukuja ja salavihkaisia katseita. Luultavasti tulenkin myöhemmin katsomaan tästä elokuva- tai tv-sarjasovituksen.

Eniten pidin The Age of Innocencen herkullisen satiirisesta aloituksesta, mutta piikikkyys tuntui myöhemmillä sivuilla laimenevan. Nautin myös upeasta kaihoisasta lopetuksesta ja Newland Archerin ja Ellen Olenskan hahmot olivat sekä sympaattisia että kiinnostavan moniulotteisia. Avioeron sopimattomuus sinä aikana, olivat olosuhteet mitkä tahansa, luo romaaniin jännitettä, mutta ei ole nykyaikana länsimaissa enää aivan yhtä polttavan yhteiskunnallinen aihe kuin sata vuotta sitten. Välillä tunsin lukijana olevani samalla tavalla ikävien ja sovinnaisuutta palvovien sukulaisten vankina kuin kirjassa Newland ja Ellenkin. The Age of Innocencen viehätys onkin kaipuun sinisessä kukassa, siinä, mitä ei voi saada, ja joka saavuttamattomana jää sitä suloisemmaksi.

Helmet-lukuhaaste 2020: Kirja on vanhempi kuin sinä

Arvio: ***

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s