Kuumottavia kertomuksia: Verikuu ja muita outoja tarinoita

img_20190709_130218613524714639969362.jpg

Aluksi minua hirvitti tarttua Mervi Heikkilän ja Jaana Ala-Huissin yhteiseen spefinovellikokoelmaan Verikuu ja muita outoja tarinoita: onhan se meillä kirjastossa sijoitettu kauhukirjallisuuteen, ja kauhun suhteen kestokykyni on rajallinen. Huoli oli kuitenkin turha. Verisestä nimestään huolimatta Verikuu ja muita outoja tarinoita ei ole erityisen väkivaltainen tai pelottava kirja. Novellit ovat enemmän tunnelmallisia ja kiinnostavilla ideoilla leikitteleviä tarinoita, joista löytyy niin mennyttä ja nykyaikaa kuin rakkautta ja kuolemaakin. Kaikkia yhdistävät yliluonnolliset elementit, joista jotkut ovat värisyttäviä ja toiset kutkuttavia.

Kuten novellikokoelmien kanssa aina, toiset novellit kolahtavat kovemmin ja toiset jäävät helpommin unohdettavammiksi täytteiksi. Kahden kirjoittajan tyylit ovat riittävän harmonisia, että miljöiden ja aikakausien erot pistävät enemmän silmään kuin kirjoittajan vaihtuminen. Olin ilahtunut kotimaisen kansanperinteen vivahteista, mutta niitä lopulta ei ollut aivan niin paljon kuin takakansiteksin perusteella olin odottanut. Erityisesti arvostin omaperäisiä yliluonnollisia elementtejä ja yllättäviä juonenkäänteitä, joiden ansiosta haukkasin koko kokoelman melkeinpä yhdeltä istumalta. Kokoelmalle nimensä antanut Verikuu sekä omaperäinen novelli Chatte olivat ehkä suosikkinovellini tästä kokoelmasta.

Arvio: ***

Helmet-lukuhaaste 2019: 28. Kirjan kannessa on kuu

 

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s