Kaunis kelttiläinen kuvakudos: Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni

img_20190714_1315558088891280462056295.jpg
Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni. Gummerus 2019.

Katri Alatalo nousi suuremman yleisön tietoisuuteen edellisellä romaanillaan, aikuisten eeppisellä aavikkofantasialla Käärmeiden kaupunki. Uutuus Ikuisesti, siskoni sijoittuu tällä kertaa aivan toisenlaisiin maisemiin ja armoton aavikko on vaihtunut muinaisten kelttiläisten metsien siniseen hämärään. Jyhkeinä teemoina ovat sisaruus, petos ja anteeksianto, ikuisuus ja kuolema. Kieli on järisyttävän kaunista, niin että välillä lukija vain pysähtyy ihastelemaan yksittäistä lausetta, kuin se olisi pieni hämähäkinverkko, johon tarttuneista aamukastepisaroista auringonsäde on loihtinut timantteja. Mennyt ja nykyhetki risteilevät kerronnassa vieretysten ja muodostavat lopulta harmonisen kehän.

Päähenkilö Caitriona tekee teini-ikäisenä virheen, joka maksaa hänen sisarensa hengen ja langettaa hänen ylleen kuolemattomuuden kirouksen. Caitrionasta tule samhnai, kelttiläinen soturi, joiden kunniakoodisto muistuttaa samuraita, sekä myöhemmin vastahakoisemmin kivikehien jumalien vanhaa mahtia ylläpitävä druidi maailmanaikaan, jolloin taikuus on vaihtumassa teknologiaan. Syyllisyys ja menneisyys eivät silti jätä Caitrionaa rauhaan. Seuraamme kahdessa aikatasossa Caitrionan menneisyyden suruja ja iloja sekä nykyhetkeä, jolloin hän on oppilaansa kanssa parantamassa kulkeva druidi. Juoni on tapahtumarikas ja elegantti, kaikki tuntuu olevan siinä paikallaan. Vaikka luvut vaihtavat aikatasoja ilman suoria otsikkomerkkejä, lukijan on helppo hahmottaa missä ja milloin mennään ja täydentää kuvakudosta Caitrionan elämästä.

Ikuisesti, siskoni teki minuun vielä suuremman vaikutuksen kuin Käärmeiden kaupunki. Jos nyt yritän tasapuolisuuden nimissä sanoa siitä jotakin kritiikkiä, niin se liittyy lähinnä omaan lukukokemukseeni. Vaikka rakastin kirjaa, sen tunnelmaa ja kielen kauneutta sekä vakavien teemojen kypsää käsittelyä, jostain syystä en täysillä hypännyt hahmojen nahkoihin vaan tunsin pientä etäisyyttä. Ehkä se johtuu Caitrionan etäisestä osasta, kun hän kuolemattomana ei täysin pysty kuulumaan osana elämänvirtaan. Joka tapauksessa Ikuisesti, siskoni on hieno osoitus siitä, miten korkealle kotimainen eeppinen fantasia on kohonnut ja kuinka monipuolinen taituri Alatalo on kirjoittajana ja erilaisten maailmojen luojana. Kirja ehdottomasti ansaitsisi tulla kansainväliseen tietoisuuteen.

Arvio: ****1/2

Helmet-lukuhaaste 2019: 1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s