Valoisan yön taikaa: Erin Morgensternin Yösirkus

img_20190610_074023__01768701011153971863.jpg
Erin Morgenstern: Yösirkus. Basam Books, 2012.

Erin Morgensternin Yösirkus on jo vuosia ollut kirja, jonka olemassaolosta olen ollut tietoinen ja jonka lukemista olen harkinnut, mutta jostakin syystä sen aika tuli vasta nyt. Sinä aikana kun Yösirkus kummitteli tietoisuuteni laitamilla, odotukset sitä kohtaan kasvoivat ehkä kohtuuttoman suuriksi ja osa myöskin paljastui virheellisiksi, joten lukukokemuksen oli lopulta niitä mahdoton täyttää. Kirjan nimi, tummanpuhuva kansikuva sekä sijoituspaikka aikuisten osastolla saivat minut jostain syystä odottamaan rankkaa kauhuun vivahtavaa fantasiaa, mutta en olisi voinut pahemmin olla väärässä. Erin Morgenstern kirjoittaa lumoavan taianomaisesti ja romaanin sävy on ennen muuta romanttinen ja tunnelmoiva.

Yösirkuksen lähtökohta on yksinkertainen ja toimivat: kaksi oikeaa taikuutta hallitsevaa taikuria valitsee oppilaan, joiden aikuisina on tarkoitus kilpailla voimannäytteillään mestariensa puolesta. Kilpailun näyttämönä on hurmaavan salaperäinen sirkus, joka matkustaa mystisenä paikasta toiseen ja avaa ovensa vain öisin. Vielä lisää romanttista hohtoa tuo historiallinen 1800-luvun miljöö. Juonen suurin jännite, jonka kirjan takakansi paljastaa, tulee itse kirjassa ilmi vasta loppumetreillä: kilpailu voi päättyä vain toisen taikurin kuolemaan. Celia pelaa avoimesti sirkuksen taikurin roolissa, vaikka salaakin taikuutensa olevan oikeaa. Hänen kilpakumppaninsa Marco tekee omat siirtonsa verhojen takaa sirkuksen omistajan sihteerinä. Mukaan sekoittuvat kohtalokkaasti myös sirkuksen esiintyjät, olennaisimmin Marcoon rakastunut ennustaja Isobel sekä sirkuksessa syntyneet erikoislaatuiset kaksoset. Myös sirkusta seurailevat haltioituneet fanit saavat oman näkökulmansa esiin.

Yösirkuksen paras puoli on maaginen kuvaileva kieli, joka imaisee lukijan sisäänsä ja päästää mukaan ihanaan sirkukseen, jossa tuoksuvat salaperäiset herkut ja jokainen teltta näyttää taas uusia viehättäviä ihmeitä. Mutta vaikka itse sirkus kirjassa on mahtava ja lukija ei voi muuta kuin toivoa pääsevänsä itse sinne käymään, päähenkilöt jäävät lopulta aika etäisiksi, jännitteet hukkuvat unenomaiseen tunnelmointiin eikä kilpailuasetelmasta saada ollenkaan niin paljon irti kuin sillä olisi ollut edellytyksiä. Kieleen ja ihmeiden kauniiseen kuvailuun on rentouttavaa uppoutua, mutta kun teltasta poistuu, nenään jää leijumaan muisto ihanasta tuoksusta, kun taas näkemäsi esiintyjät ja heidän tarinansa alkavat pian unohtua.

Helmet-lukuhaaste 2019: 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua

Arvio: ***

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s