Tarpeeton tarina: Estelle Maskamen Älä kerro kenellekään

img_20190429_0844225302731237927131609.jpg
Estelle Maskame: Älä kerro kenellekään. Gummerus, 2019.

Stephenie Meyer aloitti haitallisen kirjallisen trendin, jota itse ei lopulta noudattanut; Twilightille piti tulla spin-off Edwardin näkökulmasta, mutta kun tekstiä vuoti etukäteen nettiin, Meyer hautasi projektin ja sen sijaan kirjoitti sukupuolet päinvastoin kääntävän version Elämä ja kuolema. Twilightin fanifiktiosta liikkeelle lähtenyt E.L. James toteutti idean Fifty shades of Gray -spin-offilla Grey, joka kertoo saman tarinan tällä kertaa miespuolisen rakkaudenkohteen näkökulmasta. Nyt saman tempun on tehnyt myös DIMILY-trilogian luoja Estelle Maskame kirjallaan Älä kerro kenellekään, joka toistaa trilogian ensimmäisen kirjan tapahtumat tällä kertaa Tylerin näkökulmasta.

Estelle Maskame aloitti kirjailijanuransa teini-ikäisenä nettisensaationa, mutta jokin hänen kirjoittamisensa rytmissä tekee hänen kirjoistaan todella helposti ja mukavasti sulavia. Minäkertojan näkökulmat ovat niin vahvoja ja kerronta raikasta, että vasta jälkikäteen tajuaa lukeneensa jo vaikka kuinka paljon, ja että vaikka juuri mitään ei edes ole tapahtunut, kirja on imenyt kuin huomaamatta. Juoni Tylerin tarinassa on DIMILYSTÄ tuttu, mutta vaihtelua tuovat rankat takaumajaksot, joissa Tyler käy läpi lapsena isänsä taholta kokemiaan pahoinpitelyitä. Raastavasti kuvatun menneisyyden takia tahtoisin antaa kirjalle lisää tähtiä, mutta nykyhetken päätarina saa minut uudestaan poistamaan ne. Tylerin ja Edenin rakkaustarina nimittäin saa minut Tylerin näkökulmasta kerrottuna edelleen näkemään punaista.

Bloggasin jo aiemmin DIMILY:n kakkososasta DIMINY, ja koko trilogian luettuani en lämmennyt yhtään enempää Edenin ja Tylerin rakkaudelle. Kirjoissa olennaisena rakastavaiset kaukana toisistaan pitävänä ongelmana nähdään se, että Eden ja Tyler ovat vastikään tulleet sisarpuoliksi, vaikka he eivät edes ole mitään sukua toisilleen. Sitä haitallisempaa kulunutta kuviota, että Tyler on traumaattisen menneisyytensä takia riippuvainen huumeista ja väkivaltainen luonne, jonka vain Edenin rakkaus voi parantaa, ei problematisoida yhtä paljon.

Olen iloinen siitä, että Älä kerro kenellekään kuvaa Tylerin lapsuuden kauhuja todella ravisuttavasti ja että kirjan lopusta löytyy yhteystietoja paikkoihin, joihin ottaa yhteyttä, jos lukija itse joutuu kärsimään perheväkivallasta. Plussaa myös siitä, että Tyler lopussa lähtee terapiaan. Silti mukana on häiritsevän paljon naisen rakkaus parantaa rentun -mentaliteettia. Tylerin omasta näkökulmasta kerrottuna myöskään tuo “olen ilkeä hänelle pitääkseni hänet turvassa itseltäni ja sitten kuitenkin raahaan häntä mukana joka paikkaan” – ajattelu ei kuulosta yhtä uskottavalta, kun Edenin näkökulmasta Tyler samoissa kohtauksissa oli vain arvaamaton ja salaperäinen.

 

Helmet-lukuhaaste 2019: 45. Kirjan nimessä on kieltosana

Arvio: **

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s