Kaksosauringot laskevat komeasti: Erika Vikin Nefrin tytär

img_20181217_0730381424976258686015848.jpg
Erika Vik: Nefrin tytär. Kaksosauringot 3. Gummerus, 2018.

Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia aloitti Kaksosauringot-trilogian, joka nosti kotimaisen eeppisen fantasian nousuun. Vik yhdistelee trilogiassa steampunk-elementtejä viehättävän omintakeiseen fantasiamaailmaan. Vaikka kirja on kaksoisluokituksessa myös YA:ta, se on esimerkiksi meillä kirjastoissa aikuisten osastolla ja löytänyt suuremman aikuisyleisön. Trilogian toisessa osassa Seleesian näkijä Vik laajensi maailmaansa ja kovensi panoksia. Nefrin tytär saattaa sarjan komeaan päätökseen juuri niin eeppisellä tavalla kuin edelliset osat lupailevat ja koko trilogian ajan lukijan uteliaisuutta piinaavat salaisuudet viimein paljastuvat.

Muistinsa menettänyt Aleia ja hänen matkakumppanikseen osunut seleesiherrasmies Corildon matkustivat edellisessä osassa Seleesiaan, taikavoimakykyisten, hieman haltiamaisten olentojen valtakuntaan, jossa Aleia yritti etsiä vastauksia kätkettyyn menneisyyteensä. Edellinen osa (älä lue pidemmälle, jos pelkäät spoilereita) päättyi pahaan cliffhangeriin, kun Aleia siepattiin. Nefrin tytär alkaa luonnollisesti siitä, että Corildon etsii Aleiaa ja yrittää pelastaa hänet. Mukaan pelastusretkelle otetaan myös Matteo, Aleian mielitietty ja entinen varas. Mitä sieppaajat haluavat Aleiasta ja mikä on hänen kantamansa omituisen kiven salaisuus?

Aleian sieppausdraaman lisäksi tarina pääsee tällä kertaa suurempiin ja vakavampiin mittasuhteisiin. Corildonin suvun kautta näemme sodan kolkuttelevan Seleesian ovilla eikä ihmisten maailma suostu ottamaan turviinsa seleesipakolaisia. Seleesien vanhat viholliset tulilinnut ovat löytäneet uusia liittolaisia ja maaginen sodankäynti alkaa riehua hyvin aitona ja väkivaltaisena. Samalla käsitellään myös itselleni aina niin herkullisia ihmissuhdejännitteitä (vai pitäisikö sanoa seleesisuhdejännitteitä?) sekä Corildonin perheen salaisuuksien että Corildonin itsensä kohdalla. Rasismi on myös Nefrin tyttäressä jälleen tärkeä teema.

Nefrin tytär antaa trilogialle ansaitsemansa räjähtävän lopetuksen. Kaikeksi onneksi, vaikka joudummekin heittämään Corildonille ja Aleialle hyvästit, Vikiltä huhutaan olevan tulossa vielä lisää samaan maailmaan sijoittuvaa fantasiaa. Toivottavasti tulevissa kirjoissa tulemme kohtaamaan yhtä vetovoimaisia sankareita ja sankarittaria.

Arvio: ****

Helmet-lukuhaaste 2019: 30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

 

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s