Poukkoileva safari: Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin

img_20190218_1133096356398400241223259.jpg
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Otava, 2018.

Mia Kankimäen ensimmäinen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin räjäytti potin. Se oli sekä suosittu ja palkittu bestseller että sai minun oman sydämeni lyömään  nopeammin. Olin kirjassa käsiteltyyn hovirunoilija Sei Shonaganiin jo koko kirjaan aivan rakastunut, kuten myös blogiarviostani saa selville. Tavallisesti elämäkerralliset kirjat ja tietokirjat, joita molempia Kankimäki yhdistää, eivät ole yhtään minun juttuni, mutta Kankimäen toinen kirja Naiset joita ajattelen öisin herätti heti huomioni kauniilla kannellaan ja otsikollaan.

Mikä sitten meni vikaan? Nimittäin Naiset joita ajattelen öisin ei saanut minussa aikaan samanlaista hurmosta kuin se näyttää yleisesti herättäneen. Ehkä osittain syy on sekin, että olin niin ihastunut Kankimäen edelliseen kirjaan. Kun odotukset ovat huipussaan, niitä on mahdotonta täyttää. Kuten Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, myös Naiset joita ajattelen öisin sisältää sekä Kankimäen minäkerrontaista pohdintaa omasta elämästään että tarkkanäköisellä vaistolla poimittuja tekstikatkelmahelmiä ja herkullisia anekdootteja, joita Kankimäki on etsinyt tällä kertaa merkittävien naistutkimusmatkailijoiden ja muutamien taiteilijoiden matkapäiväkirjoista, kirjeistä ja elämäkerroista. Fokus kuitenkin puuttuu ja kokonaisuus jää hajanaiseksi viritelmäksi, jota on yritetty kursia kokoon puolivillaisilla elämänohjeilla ja vähemmän kiinnostavilla kuvauksilla kirjailijan oleskeluista kirjoittajaresidensseissä ja museoissa ahdistumassa kirjan viivästymisestä.

Naisten joita ajattelen öisin parasta antia on Kankimäen musta huumorintaju, jonka täydellisesti jaan, ja etenkin kiehtovat historialliset anekdootit, joita hän on kaivanut esiin. Myös kuvaukset safarimatkoista Afrikassa saivat kääntämään vauhdikkaasti sivua. Kankimäki myös kirjoittaa edelleen kauniin maalauksellisesti, mutta selvästi hän on hieman hukassa ilman Sei Shonaganin jäljittelyä. Sekä minäkertoja että koko kirja yrittävät etsiä punaista lankaa inspiroivista yönaisista, radikaaleista entisajan tutkimusmatkailijoista ja taiteilijoista. Näistä naisista on kiehtovaa lukea, mutta Kankimäki tuntuu ymmärtävän heidän esimerkkinsä väärin: Kankimäen kuvaamat naiset ovat radikaaleja feministejä siksi, että he menivät paikkoihin joihin siihen aikaan ei ollut soveliasta lähteä tai joihin ei edes välttämättä löytynyt karttaa; sen sijaan nykypäivän hyvin toimeentulevalle valkoiselle naiselle ei ole enää mitenkään radikaalia matkustella ympäriinsä jos ahdistus iskee, sillä sille ei enää ole mitään esteitä.

 

Arvio: ***

Helmet-lukuhaaste 2019: 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

3 Comments Add yours

  1. Virkistävää lukea vaihteeksi vähän erilainen arvio tästä! Kuuntelin tämän Bookbeatista ja tykkäsin kovasti, mutta en ole lukenut pohjalle Kankimäen ensimmäistä kirjaa. Se on listalla seuraavaksi, mielenkiintoista vertailla näitä keskenään.

    Like

    1. Minulle käy välillä niin, että jos hullaannun kirjailijan esikoiseen, seuraava kirja on välillä pettymys, kun odotan sitä liikaa. Suosittelen ehdottomasti lukemaan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s