Häpykarvamagiaa: Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous

img_20180822_1020113952704460626222611.jpg
Siiri Enoranta: Tuhatkuolevan kirous. WSOY, 2018.

Nyt Harry Potterien täyttäessä 20 vuotta näyttää noitakoulubuumi tekevän renessanssia. Ulkomailla niittää suosiota Jessica Townsendin Nevermoor sekä Holly Blackin ja Cassandra Claren Magisterium -sarja. Myös kotimaisella YA:n kentällä noitia on putkahdellut tavanomaista enemmän. Magdalena Hain Kolmas sisar, Anne Leinosen Kirjanoita/Noitakirja, Seita Rönkän Koutamäen noita … ja nyt viimeisimpänä Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous.

Tuhatkuolevan kirous sisältää tyypillisiä fantasiaelementtejä: on noitakoulu, sankaritar on kömpelö mutta kohtaloltaan poikkeuksellinen, kapinalliset piileskelevät ja taistelevat pahaa vastaan. Mutta Enoranta tekee tyypillisistäkin käänteistä elävämpiä ja rohkeampia, punoo taiturimaisella kirjoittamisestaan omanlaisensa maailmaan, jossa taikuus on ruumillista, alastonta ja rajua. Kotimaisesta nuortenfantasiasta Enoranta on maagisella kielellään kaikkein lähimpänä Emmi Itärannan lyyristä spekulatiivista fiktiota, silti seikkailuista ja dramaattisista juonenkäänteistä tinkimättä.

Tuhatkuolevan kirous kertoo neljätoistavuotiaasta Pausta, jonka äiti kauhistuu, kun Pau menee salaa leikkaamaan pitkän lettinsä. Pau ymmärtää äitinsä reaktion vasta, kun saa kutsun Magia-akatemian oppilaaksi ja saa tietää, että hiuksissa on taikaa. Paun maailmassa nimittäin noita taikoo ruumiinsa uusiutuvilla osilla: enimmäkseen hiuksilla, mutta myös säärikarvoilla, kuukautisverellä ja spermalla. Saadakseen jotain maagista tapahtumaan on ihmisen aina annettava jotain itsestään.

Enoranta puhuu ruumillisuudesta, seksuaalisuudesta ja himosta välittömämmin ja mutkattomammalla tavalla, kuin mitä olen nähnyt edes aikuisten kirjallisuudessa. Myös Tuhatkuolevan kirouksen maailma on kulttuuriltaan avoin ja luonnonläheinen: esimerkiksi vieras poika kysyy Paulta ensikohtaamisella matkalla uuteen kouluun, ovatko Paun kuukautiset jo alkaneet, ja onnittelee vilpittömästi, kun tämä kertoo, että ovat. Seksi ja eritteet eivät hätkähdytä, asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, häpeämättä.

“Mietin hajamielisesti että olinkohan nyt aikuinen, kun olin harrastanut seksiä jonkun muunkin ihmisen kuin itseni kanssa ja kuollut jo kahdesti.” s.58

Vaikka Tuhatkuolevan kirous sisältää avointa seksikuvausta, väkivaltaa ja kuolemaa sekä kypsää moraalipohdiskelua, itse päähenkilö Pau on ikäisekseen harvinaisen naiivi ja lapsellinen. Se sinällään sopii teknologiattomaan maailmaan, missä hyppy lapsesta aikuiseksi täytyy tehdä suoraan, ilman teini-iän välivaihetta. Vinkkarina toivon, ettei tämä karkota teinilukijoita poikkeuksellisen vavahduttavan seikkailun ääreltä.

Helmet-lukuhaaste 2018: 38. Kirjan kannessa on kulkuneuvo

Arvio: ****

PS. Jos kiinnostaa lukea Siiri Enorannan ja J.S. Meresmaan ajatuksia seksin kirjoittamisesta, niitä löytyy tästä For YA -youtubekanavan videosta. 

4 Comments Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s