Komeaa karhufantasiaa: Kimmo Ohtosen Ikimaa, Soturin tie

 

img_20180717_0936263764312953308922276.jpg
Kimmo Ohtonen: Ikimaa, Soturin tie. Otava, 2018.

Luontokuvaaja ja toimittaja Kimmo Ohtonen kuvaa karhuja ja on kirjoittanut niistä tietokirjan. Joten ei ole mikään yllätys, että myös hänen lastenfantasiadebyytissään Soturin tie karhut ovat tärkeässä roolissa. Soturin tie aloittaa pätevästi kirjoitetun fantasiasarjan Ikimaa, joka edustaa kaivattua lajia: lyhyehköä seikkailufantasiaa alakouluikäisille. Kirjavinkkari kiittää.

Soturin tie sijoittuu kahteen eri maailmaan ja siinä on myös kaksi eri päähenkilöä. 12-vuotias Oliver elää futuristisessa maailmassa, jossa villi luonto on kuollut ja kylä kasvattaa puita polttoaineeksi. Kun Oliverin muualta kotoisin oleva äiti katoaa, kyläläiset paljastavat suoremmin vihamielisyytensä sekä äitiin että poikaan. Oliverin isäkin paljastuu isäpuoleksi. Onneksi nurkkiin ilmestyy jättimäinen karhu, joka vie Oliverin lammen kautta mukanaan toiseen maailmaan Ikimaahan, metsien ja eläinten kanssa ajatuksin keskustelevien klaanien maahan. Sieltä Oliverin äitikin on kotoisin, eikä vähempää kuin Ikimaan paennut kuningatar.

Toisena päähenkilönä seurataan Kallaa, hukkaklaaniin kuuluvaa tyttöä, joka käy soturikoulua. Kalla rakastaa juosta metsissä susien kanssa ja kykenee olemaan ajatusyhteydessä niihin. Uusi kuningas Viktor on kuitenkin kieltänyt klaanien kanssakäymisen eläinten kanssa ja Kalla joutuu tapamaan susia salassa. Soturikoulussa Kallalla on juuri tulossa taistelukoe, jossa hän joutuu ottelemaan vihollistaan, kuningas Viktorin ylimielistä poikaa vastaan. Oliverin ja Kallan tiet luonnollisesti risteävät ja molemmilla vaikuttaa olevan tärkeä tehtävä Ikimaan pelastamisessa.

Ohtosen vahvuus on rikkaassa luontokuvauksessa ja jouhevassa tarinankerronnassa. Parhaaksi hahmoksi nousee omapäinen soturityttö Kalla, jonka vahvuuteen Ohtonen on viisaasti laittanut myös säröjä, jotka tekevät hahmosta sympaattisemman ja voimakkaamman. Juoni on lasten eeppiseen fantasiaan aika perinteinen ja henkilöhahmojen vastakkainasettelut melko yksinkertaisia, mutta samaa voi sanoa suurimmasta osasta varhaisnuorten seikkailufantasiaa. Kaiken kaikkiaan Ikimetsä on raikasta ja toiminnallista fantasiaa, joka ilahduttavasti nostaa esiin luonnon ja eläinten itseisarvoa.

Helmet-lukuhaaste 2018: 4. Kirjan nimessä on jokin paikka

Arvio: ***1/2

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s