Satumaista sateenvarjotaikaa: Jessica Townsendin Nevermoor, Morriganin koetukset

IMG_20180508_074325_01.jpg
Jessica Townsend: Morriganin koetukset, Nevermoor 1. Otava, 2018.

Jessica Townsendin Nevermoor-sarjaa on väsyttävästi mainostettu uudeksi Harry Potteriksi, mutta tuulesta temmattua vertaus Pottereiden ja Morriganin koetusten välillä ei ole. Nevermoor on selvästi Pottereiden jälkeläinen ja etenkin juonesta löytyy selviä yhtymäkohtia Viisasten kiveen ja Liekehtivään pikariin. Mikään pelkkä jäljittelijä Townsend ei kuitenkaan ole, vaan hän luo kokonaan oman kutkuttavan maagisen ja herkullisen taikamaailmansa, josta ei millään haluaisi poistua. Synkkä lähtöasetelma on myös kerrassaan nerokas.

Nevermoor-sarjan päähenkilö on Morrigan Korppi (sekä sankarittaren että sarjan nimet ovat suoria viittauksia Edgar Allan Poen kuuluisaan runoon). Morrigan on kohta yksitoistavuotias ja kirottu: seuraavana syntymäpäivänään hänen on määrä kuolla, ja hänen kotikaupunkinsa asukkaat syyttävät häntä kirouksen takia kaikista onnettomuuksistaan. Edes perhe ei tunnu malttavan odottaa, että pääsee pahanilmanlinnusta eroon. Morriganin isä on tärkeä poliitikko, ja kirottu tytär on hänelle pelkkä riippakivi matkalla maineeseen.

Morriganin elämä saa päättymisen sijaan uuden käänteen, kun syntymäpäivänä hänet käy hakemassa kookas muukalainen, Hagridin sijaan nimeltään Jupiter Pohjoinen. Jupiter kuljettaa Morriganin kellon läpi salaiseen vapaavaltioon Nevermooriin ja omistamaansa hulppeaan hotelliin, jonka kaikki nurkat pursuvat maagisia ihmeitä. Jupiter on valinnut Morriganin suojatikseen pyrkimään Meineikkaaseen Seuraan, ihmeellisten ja etuoikeutettujen joukkoon, johon päästäkseen on selvittävä vaikeista koetuksista.

Juoni ja henkilöhahmot ovat viihdyttäviä mutta eivät fantasiaa paljon kahlaavalle tuota yllätyksiä ja noudattavat lajityypin yleisiä kaavoja. Megalomaanisena Potter-fanina tuntuu pahalta myöntää, mutta eräät Kapari-Jatan käännösratkaisut häiritsivät minua pahasti, ja siksi kannatan kaikkia kynnelle kykeneviä lukemaan Nevermoor -sarjan mieluummin alkukielellä. Herkullisissa yksityiskohdissa kuten hotellin erimakuisia ja vaikutuksisia höyryjä sisältävä Sauhubaari Kapari-Jatan kielellinen leikittely on omiaan, mutta loppukliimaksi kärsii pahasti, kun massamurhan tehneestä pahiksesta käytetään toistuvasti adjektiivia ”ilkeä”. Voldemortinkin antamaa synkkää vaikutelmaa olisi saattanut heikentää, jos häntä olisi käännöksessä kutsuttu tosi tuhmaksi velhoksi.

Morriganin koetusten vahvuus on tunnelmallinen maailma. Nevermoorissa on lohikäärmeitä, puhuvia jättiläiskissoja, sateenvarjoilla matkustamista ja lukija ei voi kuin toivoa, että jostakin saisi sinne matkalipun. Synkät, kuolemaa uhkuvat enteet ja kupliva huumori ovat juuri sopivassa tasapainossa keskenään. Tylsää joutua toteamaan näin sen jälkeen kun on ärsyyntynyt massiivisesta ja ylisanoilla koristellusta mainoskampanjasta, mutta tässä on todella kirja, jota Harry Potterien ystävien ei kannata jättää välistä.

 

Helmet-lukuhaaste 2018: 10. Ystävän tai perheenjäsenen sinulle valitsema kirja

YA-lukuhaaste: Kirja, jota tuttusi rakastaa

 

Arvio:

Maailma: ****1\2

Juoni: ***

 

 

3 Comments Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s