Ruta Sepetyksen Harmaata valoa osui käsiini, kun laadin toiseen maailmansotaan sijoittuvien nuortenkirjojen vinkkauspakettia. Saksaan keskittyvien kirjojen joukossa liettualaisesta näkökulmasta tehty romaani Neuvostoliiton vankileireistä Siperiassa tuntui hyvältä tasapainotukselta. Tässä täytyy tunnustaa, että Suomessa suosituimpiin aiheisiin kuuluva sotakuvaus on aina ollut henkilökohtainen inhokkini. Mutta Sepetyksen kerronta on niin kaunista ja kuulasta, kohtalot niin viiltäviä, että kirjaa on vaikea laskea käsistään.
Harmaata valoa kertoo 15-vuotiaasta Linasta, joka asuu Neuvostoliiton valtaamassa Liettuassa. Yhtenä iltana salainen polisii hakee varoittamatta hänen perheensä kotoa ja tyrkkää rahtijunaan matkalle kohti Siperiaa. Alkaa raastava selviytymistarina, jossa valotetaan Neuvostoliiton vankileirien kauheuksia. Sivussa mainitaan myös Suomen vaiheista ja onpa leireilläkin mukana joukossa suomalaisia, joita liettualaiset kehuvat urheiksi.
Kauniista kielestä huolimatta Harmaata valoa on karmivaa luettavaa eikä lukijaa säästellä. Jo junamatkalla Lina joutuu matkustamaan nälkäisenä ja likaisena tiukkaan ahdetussa karjavaunussa, jossa eräs sylilapsi kuolee ja osa matkasta tehdään tunkkaisissa tiloissa vauvan mätänevän ruumiin kanssa. Perillä leirillä odottaa alituinen kuolemanpelko, nälkiintyminen ja kova työ.
Väliin Sepetyksen kuvaus on lähellä inhorealistista sentimentalismia, mutta kirjailija on kyllä tutkinut aihetta ja haastatellut selviytyjiä, joita löytyy myös hänen omasta suvustaan. Se miten jaloja ja anteeksiantokykyisiä hahmot kirjassa ovat on ehkä vähän uskottavuuden rajoilla, mutta jo vaietun aiheen ja taiturimaisen kerronnan takia Harmaata valoa on ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Helmet-lukuhaaste 2018: 8. Balttilaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Arvio: ****
Siniset helmet 
One Comment Add yours