Maukas muistipeli: Pasi Ilmari Jääskeläisen Väärän kissan päivä

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Väärän kissan päivä. Atena, 2017.

Pasi Ilmari Jääskeläisen kansainvälisesti menestyneet romaanit edustavat hänen oman kuvauksensa mukaan  reaalifantasiaa. Ne muistuttavat maagista realismia siinä, miten niissä usein fiktiivisten suomalaisten pikkukaupunkien elämään ilmestyy unenomaisia ja selittämättömiä tapahtumia. Uusin Väärän kissan päivä on yhdenpäivänromaani, joka yhdistelee kaunokirjalliseen kerrontaan dekkarin ja scifin piirteitä. Kokonaisuus on mestarillinen kudelma, joka pitää tiukasti käpälissään ensimmäisestä lauseesta viimeiseen.

Olen lukenut Jääskeläisen aiempaa tuotantoa ja vaikka Harjukaupungin salakäytävissä onkin vielä tätä teosta unohtumattomampia elementtejä, Väärän kissan päivä on tähän asti lukemistani ehdottomasti koukuttavin ja kerronnalliselta kokonaisuudeltaan täydellisin. Minun oli tarkoitus eilen vähän lukaista ensimmäisen luvun alkua ja sitten siirtyä kirjoitustöiden pariin, mutta en pystynyt laskemaan kirjaa millään käsistäni. Väärän kissan päivä on yhdenpäivänromaani useammassa kuin yhdessä merkityksessä.

Väärän kissan päivän päähenkilö on keski-ikäinen Kaarna, kiltti perheellinen kaupunkisuunnittelija. Kaarna saa viestin, että hänen dementoitunut äitinsä, jonka kanssa Kaarnan välit ovat etääntyneet, on kuolemaisillaan. Kaarna kiirehtii kuolinvuoteelle, mutta löytääkin itsensä dekkarimaisesta ajojahdista ympäri kaupunkia. Äiti elää menneisyydessä ja löytääkseen kadonneen äidin, Kaarnan on itsekin otettava selvää menneisyyteen kätkeytyvistä salaisuuksista. Entä miten kaikkeen liittyvät kummalliset kissat, joita ei pitäisi katsoa liian tarkkaan?

Väärän kissan päivä on kirjoitettu kauniisti, värikylläisellä kielellä, joka tuo huulille Kaarnan kokemat maut ja hajut. Genrekirjallisuuden piirteillä leikitellään, niistä poimitaan rakennetta, mutta samalla Jääskeläinen leipoo oman monikerroksisen kakkunsa, jossa kaikki erilaiset maut ovat oikealla paikallaan. Jääskeläisen aiempien teoksien naiskuva on kohdannut kritiikkiä, mutta tässä väliin film noir -henkinen kohtalokas käytös naishahmoilla saa tarinansisäisen selityksensä ja on täysin paikallaan.

Temaattisella puolella Väärän kissan päivä tarttuu suuriin ja kipeisiin kysymyksiin. Kun dementia vie läheiseltä muistot ja himmentää älyn, onko rakkaasta ihmisestä enää mitään jäljellä? Miten muistot rakentavat ihmisen persoonallisuuden ja olemmeko vain muistojemme summa? Mitä kun muistiinsa ei voi enää luottaa?

Helmet-lukuhaaste 2018: 22. Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin

Arvio: ****