Kun mikään ei riitä: Volter Kilven Alastalon salissa

IMG_20180301_111752.jpg
Volter Kilpi: Alastalon salissa. Otava, alkuperäinen ilmestymisvuosi 1933. 

Volter Kilven Alastalon salissa on legendaarinen kirja, josta monet ovat kuulleet ja jonka harva on lukenut kokonaan. Kuulin siitä ensimmäisen kerran lukiossa, juttuja uskomattoman pitkästä piipunvalintakohtauksesta ja ylioppilasesseestä, jossa joku sanoi juosseensa maratonin ja lukeneensa Alastalon salissa ja piti ensimmäistä helpompana. Luettuani viimein klassikon kokonaan, en pidä esseetä enää lainkaan liioiteltuna.

Minun piti lukea Alastalon salissa jo viime vuoden Helmet-lukuhaasteeseen, mutta urakassa menikin monta kuukautta kauemmin kuin oletin. Kilpeä ei suotta sanota Suomen Joyceksi: molemmat ovat kielellisesti ylivertaisia virtuooseja, joiden jokainen lause on oma maailmansa, ja myös maailma, johon lukija helposti eksyy ja kadottaa tiensä tekstin lävitse. Tajunnanvirta kuvaa maailmankuvaa, ei maailmaa.

Olen lukenut sekä Odysseuksen että Finnegans Waken, mutta silti Alastalon salissa oli minulle vielä vaikeampi pala. Johtuneeko siitä, että pääaineeni yliopistossa oli yleinen kirjallisuustiede, ei kotimainen. Joycen vaikeammat tekstit olen kokenut palapeleinä, jotka tarjoavat älyllisiä oivalluksia; vaikka joku valistikin minulle Alastalon salin syvemmistä teemoista, ahneuden ja teollistumisen kritiikistä, silti lukukokemus oli enemmän uuvuttava maraton kuin salapoliisintyötä. Etenkään kiireiseen elämänrytmiin Alastalon salissa raskassoutuiset mestarillisesti sivukaupalla jatkuvat virkkeet eivät ole omiaan. Pitänee siis tehdä uusi lukumatka sitten myöhemmin eläkkeellä.

Alastalon salissa on yhdenpäivänromaani ja kuvaus yhdestä laivoja koskevasta kokouksesta, jonka aikana laivoja omistavat sedät kyräilevät ja kadehtivat toisiaan, mittailevat kenellä on isompi (oli kysymys laivoista tai huonekaluista), tuijottelevat vähän kahvia tuovia naisihmisiä, juovat kahvia, ottavat vähän väkevämpää ja ehkä jossain välissä päättävät asioistakin jotakin. Kilpi tuntuu itsekin pitävän kieltä tärkeämpänä kuin sisältöä, tikusta asian repiminen on hänelle taidelaji, minkä näkee esimerkiksi tästä kirjailijan laatimasta kuudennen luvun alaotsikosta: “Luku, jonka mukavasti voi jättää lukemattakin, koska siinä ei tapahdu enempää kuin muissakaan.” (s.235).

Alastalon salissa idea on sen herkullisessa kielessä, joka kiehtoo, hämmentää, ihastuttaa, naurattaa ja suurina annoksina vyöryy päälle ja peittää alleen. Joukosta löytyi sellaisia ihmeellisyyksiä kuin lauseenparsi “– niinpä oli ollut ehtymätön mannan vuoto Alastalon huulilta, ja väsymätön loiron latko ja lääkkeen litko Lahdenperän sydänperseissä”. Siinä on lause, jossa ei silmä pelkästään lepää vaan makaa ihmetyksestä rähmällään.

Tässä vielä malliksi yksi virke, koska ilman esimerkkiä tätä kirjaa on mahdoton ymmärtää:

“Tytön tuikkukin, Siviän sirkkukorva sattuu vahingon varpailta oven suuhun juuri parhaimpaan viserrykseen, kun isä ja mies-ihminen on omissansa, ja pahimmillaan purkaa sapen paksua sydämiltänsä parkittuihin naapurinnahkoihin, noukkii, sirpan tippa, murenen lehtiinsä, tyttölapsen korvalehtiin, vaikkei hänelle mitään puhuta ja vaikkei asioita ymmärrä ja vaikkei kukaan ole käskenyt kuuntelemaan, korjaa näppärästi murenenrakeen talteen korvansa kamariin hiustensa varjossa, noukkii ymmärryksensä nirkkoon ja flikkajärkensä kärkeen, ja annas olla, kun suuttuu, minun tyttäreni, ilmikipenäksi ja naiskoron paukuttelijaksi keskellä laattiata ja kaikkien edessä, suuttuu silmitön kana ja Eevastiina rippipäällä ja pyykkipäivänä, niin että vihastua olisi pitänyt ja torua täytynyt ihmistenkin ja Langholman vuoksi, ellei surku olisi purrut sydänkerää oman lapsen puolesta ja suu pysynyt kiinni, koska totuuden vuoksi sittenkin oli tunnustettava oma leuka pääsyylliseksi ja itse-Aatami vikapääksi näissä kommelluksissa ja perisynnin pyräyksissä.” (s.195).

 

Helmet-lukuhaaste 2018: 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

Arvio: ** (juoni)/***** (kieli)

One Comment Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s