Totuus Turun palosta: Mike Pohjolan 1827

IMG_20170714_081039055
Mike Pohjola: 1827. Gummerus, 2016.

Mike Pohjolan 1827 on spekulatiivinen romaani Turun palosta ja perustuu 1827 Infernal Musical -nimiseen Pohjolan tekemään hevimusikaaliin. En päässyt itse näkemään esitystä paikan päällä, mutta olen nähnyt Ropeconissa taltioinnin. Musiikkimakuani ei voi kuvailla raskaaksi, mutta pidin musikaalista kovasti, etenkin sen räiskyvästä huumorista ja historian ja fantasian sotkemisesta herkulliseksi keitokseksi.

1827 ei ole historiallinen romaani, joka kuvaa Turun paloa, vaan fiktiivinen pohdinta siitä, miksi palo syttyi ja kuka oli siihen syypää. Poliittiset juonittelijat, taloudelliset vehkeilijät ja jopa paholaisen palvojat suunnittelevat kaikki Turun sytyttämistä liekkeihin. Samaan aikaan seurataan monien lukijoiden varmasti palon alkupaikaksi tietämää Annikaisten mäkeä ja Helmanien talon asukkaita.

Helmanien poika Elias saapuu runonkeruumatkalta takaisin kotiin mukanaan siepattu muinaisrunonlaulaja takametsistä. Eliaksen lisäksi toinen keskushenkilöistä on piikatyttö Maria, johon Elias on rakastunut. Myös piispapariskunta Tengströmit sotkevat Eliaksen mukaan synkkiin suunnitelmiinsa. Tarinan kehyksenä Mike Pohjolan nimikkohenkilö alkaa tutkia Turun paloa ja törmää hämäriin salaliittoihin.

Osa 1827 -romaanin viehätyksestä on pilke silmäkulmassa tehdyissä viittauksissa Suomen merkittäviin kansallisromantikkoihin ja historian merkkihenkilöihin kuten Lönnrotiin ja Runebergiin. Historiallinen taustatyö on selvästi tarkasti tehty, vaikka Pohjola ottaakin vapauksia minkä ehtii. Pohjola on saanut punottua mukaan sekä jännittäviä käänteitä että hurttia huumoria ja lähtökohta on poikkeuksellisen mielenkiintoinen.

Nautin romaanin lukemisesta ja se on taitavasti kirjoitettu, mutta silti minulla tuli lukiessa sellainen olo, että sävyt heittelehtivät välillä holtittomasti utriomaisen historiallisen draaman ja puskafarssin välillä. Se, mikä toimi luontevasti musikaalilavalla, tuntui välillä huolellisen historiallisen kuvauksen keskellä räikeältä ja pakotetulta, kuin palapelin palasia olisi runtattu väkivaltaisesti paikalleen. Etenkin henkilöhahmokuvaus tuntui kärsivän tyylilajien särmikkäistä vaihdoskohdista.

”Turku on tyytymättömyyden ja kateuden tyyssija, pahanhajuinen koirankolo, jossa on kurjat katukiveykset ja maailman huonoin kansalaishenki. Turkulaiset ovat inhottavaa roskaväkeä, ja koko kaupunki pitäisi polttaa poroksi.” Näin siteeraa takakansiteksti kenraalikuvernööri Kustaa Mauri Armfeltia. Kaikkien, jotka ovat jossakin toisessa todellisuudessa turkulaisia, pitäisi ehdottomasti lukea tämä hulvaton kirja.

 

Arvio: ***1/2

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s