Jotain mätää majakkasaarella: Jukka-Pekka Palviaisen Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta

IMG_20170719_150851543
Jukka-Pekka Palviainen: Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta. Karisto, 2017. 

Jukka-Pekka Palviaisen Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta on raikas ja napakan kokoinen nuortenromaani, johon on pienestä koostaan huolimatta saatu ahdettua sekä huumoria, romantiikkaa että trillerimäisiä aineksia. Salapoliisimaisesta kannesta ja Helmet-kirjastojen jännäri-luokituksesta huolimatta se on enemmän realistinen nuortenromaani pienillä väristyksillä kuin varsinainen dekkari.

Lukiolaisen Millan isä tutkii hylkeitä ja sitä kautta Milla joutuu muuttamaan majakkasaareen keskelle ei mitään:

”Sen kesän aikana Milla oli sanonut ja huutanut EI ainakin tsiljoona kertaa. Hän ei todellakaan lähtisi asumaan johonkin kuppaiseen saareen. Hän ei jättäisi kavereitaan ja harrastuksiaan siksi, että isä saisi halailla aamusta iltaan hikisiä hylkeitään.” S. 5

Kouluakin käydään Skypen kautta ja nuoria ei ole kuin muutama. Käy kuitenkin ilmi, ettei pikku saari ole mikään rauhan tyyssija: joku alkaa sabotoida Millan isän työtä ja romanttisia virityksiäkin löytyy jokaisen saaren riittävän nuoren kaksilahkeisen kanssa. Milla alkaa myös tuntea mystistä yhteyttä Valpuriin, saarella muinoin asuneeseen noitaan. Kauhun ja jännityksen väreet jäävät kuitenkin nopeasti ohi kulkeviksi varjoiksi ja Palviaisen räävittömän humoristinen dialogi pistää nauramaan ääneen:

”Hyvä perse sillä on.”

”Meidän isällä?”

”Tolla hotellipojalla. Melkein yhtä hyvä kuin David Beckhamilla.”

”Pyydetään toi David mukaan, niin hän voi pestä minun selkäni ja minä hänen pyllynsä”, Iina sanoo vakava ilme kasvoillaan.

”Sinä voit huomenna tarjoutua pesemään hänen pyllynsä.”

”Mitä jos hän kärsii ummetuksesta eikä kakkaa joka päivä?”

”Kyllä hän varmaan silti huomenna kakkaa, kun on sentään lauantai.” s. 136-137

Jännäri-tarran vuoksi odotin ehkä kirjan juonelta hurjempia käänteitä, mutta virheellinen genretys ei ole kirjailijan syytä. Suunnaltaan vaihtelevaa tuulta on vaikeasti määriteltävä tapaus. Siinä olisi aineksia kauhuromaaniksi tai trilleriksi, mutta tilaisuudet jäävät käyttämättä ja romantiikkakin jää kevyeen sivuosaan. Millan tausta ja tunteet on kuitenkin kuvattu sympaattisen aidosti.

Muuten realistisessa majakkasaarikuvauksessa tuntuu epäuskottavalta, että kaikki saaren pojat välittömästi ovat lääpällään Millaan. Toki valikoima saarella on varmasti pieni, mutta toiminta tuntuu silti turhan nopealta. Dialogi on todella kirjakielistä näin toisen äärilaidan kannattajan makuun, mutta käännöksissä siihen on tottunut. Olisin myös mielelläni kuullut lisää Valpuri-noidan tarinasta ja odotin, että se olisi enemmän liittynyt pääjuoneen. Vaikka päähenkilö on lukiolainen, kirja sopii ehkä paremmin yläkoululaisille tai jo kuudesluokkalaisillekin.

 

Helmet-lukuhaaste 45: Suomalaisesta naisesta kertova kirja

Arvio: ***

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s