Kuuraa hyytävämpi hukkajännäri: Elina Pitkäkankaan Kajo

IMG_20170614_121721360_HDR
Elina Pitkäkangas: Kajo. Myllylahti, 2017.

Elina Pitkäkankaan Kuura vetosi minuun hyytävän upealla kansikuvallaan ja sisältö tuotti mukavan yllätyksen: ihmissusien kunnia oli viimein Twilight-halihauvojen jälkeen palautettu genreen ja hukilla taas terävät kynnet ja hampaat. Yliluonnollisen romantiikan suurkuluttaja virkistyi ihanasti, kun kliseiset juonenkäänteet käännettiinkin ympäri ja sankaritar oli bellamaisen ruikuttajan sijaan moraalisesti ambivalentti Inka, jota osuvasti on verrattu Scarlett O´Haraan.

Kuura-trilogia sijoittuu vaihtoehtoiseen nyky-Suomeen, jossa riehuu lykantropia-virus. Kaupungit suojaavat asukkaansa muureilla ja Jahti metsästää hukiksi kutsuttuja tartunnan saaneita, jotka täyden kuun aikaan menettävät kontrollinsa ja muuttuvat suuriksi hirviömäisiksi susiksi. Muukalaispelon ja muurien rakentamisen teemat eivät Kuuran ilmestymisen jälkeen ole valitettavasti menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Toinen osa Kajo jatkaa sulavasti siitä, mihin Kuura tarinan jättää (joten SPOILER ALERT tästä lähtien). Kuuran loppu oli synkkä ja räjähtävä, joten tartuin kirjaan hieman epäluuloisena: trilogian keskiosat tuppaavat olemaan matelevia ja juonenkaarellisesti tasapaksuja väliosia ennen viimeisen osan kliimaksia. Tätä odotusta Kajo ei todellakaan täytä. Kirja on niin latautunut tiheästä tunnelmasta, että se on luettava yhdeltä istumalta ja on vaikea välissä hengittää. Kajossa päähenkilöt Inka ja Aaron ja tarina heidän mukanaan pääsevät ulos pienestä Kuurankerosta ja varsinainen toiminta vasta alkaa.

Kajossa Inka ja Aaron ovat joutuneet erilleen ja sitä kautta romaanissa seurataan kahta eri juonilinjaa. Aaron on joutunut pakenemaan ihmissusirakastettunsa Madden kanssa tiettömään korpeen, jossa vaeltelee villeinä eläviä ihmissusilaumoja. Inka puolestaan joutuu heti Kajon alkupuolella kiinni ja Jahdin, ihmissusia julmasti metsästävän järjestön, vangiksi. Varoituksen sanana, että kirjan väkivalta- ja kidutuskohtaukset eivät sovi herkemmille lukijoille. Kauhu ja jännitys ovat nyt huomattavasti romantiikkaa suuremmassa osassa ja Kajon käänteet pitävät otteessaan viimeiselle sivulle asti.

Kajo on vielä parempi kuin Kuura ja trilogian päätöstä on vaikea malttaa odottaa. Jos jotakin arvosteltavaa pitää keksiä, joitakin tuoreempia kielikuvia lukuun ottamatta Kuura -trilogian vahvuus on henkeäsalpaavassa tarinankerronnassa, ei kielellisessä kikkailussa. Sellainen ei lajityyppiin ja toiminnan tuoksinaan sulavasti istukaan. Helmet-lukuhaasteessa laitan tämän kohtaan 27, kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja, koska Hollola mainittu (torilla tavataan!).

 

Helmet-lukuhaaste 27: Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja

Arvio: ****

 

Advertisements

2 Comments Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s